Saanko, kiltti
oksentaa itseni eteesi, paloina
että voit näyttää minulle, missä on se valo
kädelläsi osoittaa ja sanoa:
"Tuossa se on."
Kun ei se ole nyt eikä huomisessa.
Ei heränneissä, nukkuvissa,
ei läpi yönsä kukkuvissa.
Ei näy kiikareissa, ei näy leipäviipaleissa,
ei horisevan jorisijan liibalaabaleissa.
Ei koristeena tapeteissa, ei ole sisällä paketeissa.
Ei silmäterässä, ei kulje perässä, ei nurkassa kerässä.
Nyrkissä se ei ole, ei mutkissa, mäissä jyrkissä.
Ei ole löytyneissä, jäljettömiin hävinneissä, ei väsyneissä,
vuoteessansa levänneissä, ei runojemme säkeissä,
ei pinttyneenä räteissä, vangittuna häkeissä,
ei pyökeissä, ei rämeissä, ei tykin kantosäteissä,
ei hätäuloskäynneissä, ei jaloissamme hiertyneissä
vuosissamme vierineissä, lakanoissa kierineissä,
ei seikkailuista selvinneissä, matkallensa jääneissä,
ei järjen häiveissä, atmosfääreissä, ei asu se väreissä
aseissa järeissä, päreissä, suljetuissa kääreissä,
määreissä, kykloopin haaroväleissä,
ei virtaa joissa leveissä, ei ole mukana peleissä,
reissä, teissä, heissä, eineissä, kapsulakonejääteissä, eissä, ei -
meissä
ei meissä
ei valoa ole meissä
Lyöt tahtia kun minä kävelen
ja minä kävelen
Lyöt tahtia kun minä laulan
ja minä laulan
Lyöt tahtia kun minä ohjaan
ja minä ohjaan
Osoitat kohti vuoria
Vuoret, täältä tullaan!
Kysyn sinulta:
saanko, kiltti
jo katsoa aurinkoon?
(katso jalkoihisi
katso vilistäviä sukkia
kuin tonttuja tai peikkoja
niin siis varpaita
kai ymmärrät minkälaisen vapauden niiltä riistät
kun pidät ne osana jalkoja?)
Sitten on myös ne kalterit ja ne voi sahata sitten kun kuun valo
osoittaa siitä tietystä kohdasta taivasta ja tiedät tasan tarkkaan,
että vartija on silloin etäisyydellä, jonne äänet eivät kanna ja juuri
sen sopivan ajan, että saat kolme (3) kalteria katki ja mahdut
hivuttautumaan niiden välistä
(Vuoret, täältä tullaan!)
Saanko, kiltti, jo katsoa aurinkoon?
(katso ensin kuuta)
Hiljaisuus...
Minä vähän mietin, missä se on se valo, minussa
en minä halua sahata kaltereita, en ohjata laivaa,
en seurata kuun valoa, en ajatella varpaitani,
niitä vapaudettomia vilistäviä peikkoja...
Hm...
Satu loppuu nyt.
Määräät minua ja menen kotiin.
Verhot jäävät kiinni.
Oksennan sitten ja
kun oksennus on lattialla
kuka sen näkee,
kuka sitä osoittaa
kuka toteuttaa pyyntöni?
(näyttää valon minussa)
oksentaa itseni eteesi, paloina
että voit näyttää minulle, missä on se valo
kädelläsi osoittaa ja sanoa:
"Tuossa se on."
Kun ei se ole nyt eikä huomisessa.
Ei heränneissä, nukkuvissa,
ei läpi yönsä kukkuvissa.
Ei näy kiikareissa, ei näy leipäviipaleissa,
ei horisevan jorisijan liibalaabaleissa.
Ei koristeena tapeteissa, ei ole sisällä paketeissa.
Ei silmäterässä, ei kulje perässä, ei nurkassa kerässä.
Nyrkissä se ei ole, ei mutkissa, mäissä jyrkissä.
Ei ole löytyneissä, jäljettömiin hävinneissä, ei väsyneissä,
vuoteessansa levänneissä, ei runojemme säkeissä,
ei pinttyneenä räteissä, vangittuna häkeissä,
ei pyökeissä, ei rämeissä, ei tykin kantosäteissä,
ei hätäuloskäynneissä, ei jaloissamme hiertyneissä
vuosissamme vierineissä, lakanoissa kierineissä,
ei seikkailuista selvinneissä, matkallensa jääneissä,
ei järjen häiveissä, atmosfääreissä, ei asu se väreissä
aseissa järeissä, päreissä, suljetuissa kääreissä,
määreissä, kykloopin haaroväleissä,
ei virtaa joissa leveissä, ei ole mukana peleissä,
reissä, teissä, heissä, eineissä, kapsulakonejääteissä, eissä, ei -
meissä
ei meissä
ei valoa ole meissä
Lyöt tahtia kun minä kävelen
ja minä kävelen
Lyöt tahtia kun minä laulan
ja minä laulan
Lyöt tahtia kun minä ohjaan
ja minä ohjaan
Osoitat kohti vuoria
Vuoret, täältä tullaan!
Kysyn sinulta:
saanko, kiltti
jo katsoa aurinkoon?
(katso jalkoihisi
katso vilistäviä sukkia
kuin tonttuja tai peikkoja
niin siis varpaita
kai ymmärrät minkälaisen vapauden niiltä riistät
kun pidät ne osana jalkoja?)
Sitten on myös ne kalterit ja ne voi sahata sitten kun kuun valo
osoittaa siitä tietystä kohdasta taivasta ja tiedät tasan tarkkaan,
että vartija on silloin etäisyydellä, jonne äänet eivät kanna ja juuri
sen sopivan ajan, että saat kolme (3) kalteria katki ja mahdut
hivuttautumaan niiden välistä
(Vuoret, täältä tullaan!)
Saanko, kiltti, jo katsoa aurinkoon?
(katso ensin kuuta)
Hiljaisuus...
Minä vähän mietin, missä se on se valo, minussa
en minä halua sahata kaltereita, en ohjata laivaa,
en seurata kuun valoa, en ajatella varpaitani,
niitä vapaudettomia vilistäviä peikkoja...
Hm...
Satu loppuu nyt.
Määräät minua ja menen kotiin.
Verhot jäävät kiinni.
Oksennan sitten ja
kun oksennus on lattialla
kuka sen näkee,
kuka sitä osoittaa
kuka toteuttaa pyyntöni?
(näyttää valon minussa)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit