tule takaisin tuntemaan joka osani
unohdin jo reitit, jotka kävelit
askeltesi kaiut tunnelini seinissä
kuinka sormillasi napsautit valoni päälle
ja minä nauroin vaikka ikkunastani näkyvät kadut
olivat pitkät ja tasaisen harmaat
minä hukuin itseeni, tähän käsien paljouteen
kasvoihin, jotka nimittivät minua kaikeksi muuksi
muttei ihmiseksi kertaakaan
eivätkä ne koskaan oppineet nimeäni ulkoa
hukuttivat vain nyrkkinsä näihin lakanoihin
tiesit niin paljon aitojen läpi juoksemisesta
minä kyynelten piilottamisesta
nauruun, sateeseen, yskäkohtaukseen
sanon: "Luvallasi?"
ja poistun lähimpään vessakoppiin
kiipesinkö minä ikkunasta?
odotitko sinä kelloasi vilkuillen, levottomasti
tarjoilijalle sanoit, että seurasi voi huonosti
mutta lopulta hän vaati sinua luovuttamaan pöytäsi
vai lähditkö sittenkin
lähditkö vain ja olinko se minä joka palasi takaisin
valkoisen pöytäliinan seuraksi
sinun tuoksusi on vahvana näinä päivissä
,
jotka valuvat,
eikä todellisuus tahdo pitää minusta kiinni
eivätkä lipuvat kädet, vaeltavat kädet, kädet jotka
tanssivat, hyppivät rintojeni väliä, kastuvat hiuksissani,
nukkuvat ja lepäävät ihoani vasten taikka
sanat
sanat, jotka täyttävät hiljaisuudet, ilmestyvät tyhjyydestä,
pimeinä tunteina, huokausten välistä, suudelmien lomasta,
sanat, jotka hellivät, ihoani vasten puhuvat sanat, suuret ja
pienet sanat, hymyilevät sanat
pidä minua
kuten sinä pidit
litisteän yhteen kaksi toisistaan irronnutta polkua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit