Talvi on hautani pimeydessä.
Kuin vainaja, joka taas astuu
Teitä yhdessä elävien kanssa.
Arkku, joka päälleni kaartuu.
Hehkuu hanki niin loistavana,
Tukahduttava kosketuksensa.
Maan luut paljaaksi kaluttuna,
Kesän emo söi omat lapsensa.
Ikkunoista loistaa lämpö, valo
Riehakas on pikkujoulun mieli.
Ulkona hyytää kylmyyden palo,
Tuulessa supattaa kalman kieli.
Lumi on valkoinen kuolema,
Sielunkin jäädyttää pakkanen.
Pimeyden valtakunta, manala,
On oleva leposijani viimeinen.
En kuulu tänne, en minnekään.
Seurassa muiden, olen tuoni.
Läsnäoloni ei merkitse mitään,
Olen ainoastaan tyhjä kuori.
Talvi on hautani pimeydessä.
Kuin vainaja, joka taas astuu
Teitä yhdessä elävien kanssa.
Arkku, joka päälleni kaartuu.
Hehkuu hanki niin loistavana,
Tukahduttava kosketuksensa.
Maan luut paljaaksi kaluttuna,
Kesän emo söi omat lapsensa.
Ikkunoista loistaa lämpö, valo
Riehakas on pikkujoulun mieli.
Ulkona hyytää kylmyyden palo,
Tuulessa supattaa kalman kieli.
Lumi on valkoinen kuolema,
Sielunkin jäädyttää pakkanen.
Pimeyden valtakunta, manala,
On oleva leposijani viimeinen.
En kuulu tänne, en minnekään.
Seurassa muiden, olen tuoni.
Läsnäoloni ei merkitse mitään,
Olen ainoastaan tyhjä kuori.
Talvi on hautani pimeydessä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit