Fratres

Kas miten muuri murtuukaan
Peruskallio sortuu altani
Barbaarien laumat edessäin
Kohta juomme hikeä ja verta.

Pelkään ja kovasti vapisen
Oi jalot veljeni ja soturit
Mekö mukamas perääntyisimme?
Ei koskaan, ei tuumaakaan.

Jumalainen neito tavernassa
Vuodattaa vuokseni kyynelen
Minäkö häntä nyt muistaisin?
Paljastaessani miekan kärjen

Olen vain väline ja astia
Täytyn Tahdosta ja voimasta
Lävitsemme sähisee virtaa
Juovun maagisesta raivosta

Onko perhe elämän tarkoitus?
Sitten minulla ei ole mitään
Vai jääkö ruumiini kentälle
Syökööt korpit jos haluttaa.