tämä tyhjyys syö koko talon
jos uskaltaisin huomenna
ensimmäisen kerran pitkään aikaan
antaa auringon säteiden koskettaa minua
olen vieressäsi niin yksinäinen
että minun on mentävä kauemmaksi
kun teeskentelet nukkuvaa
sinussa on myrskyisät kevään päivät
en osaa enää hallita niitä
tässä hämärässä
ääriviivasi näyttävät
pelottavan katoavilta
Selite:
i'm not getting any stronger
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen teksti, taidolla tehty. Tunnelma on synkkä kuten myrskysäällä konsanaan. Pidän suunnattomasti siitä kuinka luonto joskus näyttää voimiaan- pidän myös tämän runon vahvuudesta.
mm kiitos (:
Taitavasti kirjoitat, tämä on sellasia runoja joka luo kuvan ja tunnelman mieleeni ja jää sinne vaeltamaan. Tulee mieleen paljon, ehkä liikaakin, mutta päällimmäiseksi jää toivoton tunne ja kuva ihmisistä jotka ovat kasvaneet eroon. Ehkä huomaamattaan.
hieno
ja etenkin viimeinen säkeistö !
ihanan hämyinen ja hauras tunnelma koko ajan, mulle tuli tällainen mielikuva: merenrantatalo, jonka hämyiseen makuuhuoneeseen kuuluu kun aallot iskee rantaan. sinivalkoraidalliset lakanat. aurinko pilkistää rullaverhon alta.
hihiih :) mulle tulee aina hirmu vahvoja mielikuvia kaikista runoista, eikä välttämättä edes liity koko runon aiheeseen! mutta mun mielestä on kivaa miettiä kaikenlaisia tilanteita ja hetkiä ja joistakin runoista tulee mieleen värejä...
upea nimi tällä (:
ensimmäisen kerran pitkään aikaan
antaa auringon säteiden koskettaa minua
uskallat sää :)
Sivut