Hiljaisuus edeltää myrskyä
Puut kuolee äänettömästi kuin rakkaus
demonit pelaa korttia hämärässä
ne kääntää ristejä ja sieluja ylösalaisin
uudestaan ja uudestaan,
mustetta läikkyy
Lakritsijäätelöä lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina,
eilen oli hiekkamyrsky
ja kun piirsin maihareiden pölyyn
tajusin ettei nauru enää helise tuulessa
eikä ilma tuoksu sokerilta
Taivas haalenee
ja puiden latvat palavat pronssisina
auringon viimeisinä hetkinä,
minä kyhjötän piilossa ruusunmarjapensaan takana
ja sinä odotat bussia numero x
puhaltelet ilmaan savulaivoja
yksi henkäys sisältää miljoona huokausta,
minulla on vain turtuneet kädet ja kissansilmät
Varjot laulaa
die regretting the time you lost
kunnes yö kohisee koivunoksien takana
ja lattialla on valopilkkuja
Pimeys on synkintä juuri sen jälkeen
kun sammuttaa valot
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
...ja vaikken osaakaan oikeen selittää tätä, ni tää runo on mulle ihan kun joku flashback mun elämästä jotain neljä vuotta sitten. Mä olin just tollanen sillon kun myrskyt oli vasta tulossa...
Tässä on just sellaista helppojen aikojen hylkäämisen makua, en tiedä mitä oot kirjoittaessasi ajatellut =) Kuitenkin tunnelma on rauhallinen ja kaunis - lapsenomainen vaikkakin tumma. Tykkään just näistä kontrasteista, mitkä esimerkiks pölyiset maiharit ja marjapuska luo. Hieno!
nyt mä henkäsin sillee ääneen ettei sitä voi kirjottaa, just tuossa lopussa
tää runo on niin syksy, just nää kylmät päivät ja kaikki
ja hui kauhee mun mieli väris noista demoneista jotka pelaa korttia, kääntelee ristejä ja sieluja..... huhh mikä mielikuva
ja muutenki tää runo on jollaain koleella tavalla tosi voimakas ja samalla hiljanen, ja ah tuo die regretting the time you lost kuulosti niin lopulliselta, ja ihanaa kun varjot lauloi sitä :) mut sit ku yhdisti sen avenged sevenfoldin biisiin niin tulin ihan onnelliseksi
ihana tämä runo kaikenkaikkiaan, sä kirjotat joka säkeellä niin mielettömän hienoja ja jollain tapaa yksityiskohtasia mielikuvia, ihanaa<3 mun omat taas tuppaa olee semmosia suurinpiirtein ja sinne päin, mutta nää sun runos on niin tälläsia kuristavia ja joka sanan lukemiseen keskittyy. vautsi, ja vielä kerran: ihanaa luettavaa :)