Aina joskus tuntuu siltä kuin
likistyisi vasten lasiseinää ja
joutuisi katselemaan, odottamaan
kuinka sen toisella puolella jokin ylimaallinen
olento - him, if whispered out loud
kurottuisi hitaasti eteenpäin
venytellen, nautiskellen
ja pysähtyisi aivan lähelle sileää pintaa
melkein hipoen lasia raottuneilla huulillaan,
huurustaen sen pakkashenkäyksellään
Lasiseinä olisi jääkylmä
jonka pinnalla sormet kipristelisivät vilusta
kunnes lopulta
lasiseinä valuisi notkeana alas
ja tiivistyisi lammikolliseksi väikkyvää kultasulaa
(but nevermind that vanity)
Sitten
huokauksen pirstoessa kiinteän hiljaisuuden
kompuroisi huterasti kohti olentoa
jolla olisi kiusoitteleva hymy kasvoillaan -
ja kun olisi vain valosäikeen päässä koko olemassaolon merkityksestä,
se haihtuisi kuin höyry haparoivien sormien alta
Eikä tyhjyyteen jäisi värähdystäkään,
ei kosketustakaan
eikä varsinkaan huulille huurustunutta
suudelmaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olen niin lumoutunut sanoihisi, että ei irtoa mitään kun hiljaisuus. Hiljaisuuden taitaa särkeä tämä huokaus, sanomattakin selvaa LOISTAVA!
Onnea viikonrunoilijalle!
Olet totta vieköön ansainnut
sen tittelin! <3
ahh.. aivan mieletön, mimi.. ihan oikeesti... vautsi nää sun kielikuvat ja oo. tuo piilosana tuolla :)
mut oikeesti.. tää runo on.. mä kyllä tiedän ton tunteen. just ton, ton
"kompuroisi huterasti kohti olentoa
jolla olisi kiusoitteleva hymy kasvoillaan -
ja kun olisi vain valosäikeen päässä koko olemassaolon merkityksestä,
se haihtuisi kuin höyry haparoivien sormien alta
Eikä tyhjyyteen jäisi värähdystäkään"
aivan täydellisesti kuvailtu tuo!!! <3 kirjota enempi runoja nii mulla on enempi luettavaa hönöseni <3 nää on nimittäin aivan upeeta luettavaa
Todella hieno runo!
Aivan mahdottoman upea runo !! Jollain tapaa ahistava ja loi juuri sellasen niin lähellä mutta niin kaukana -fiiliksen :) Runo sopii täydellisesti sen upen otsikon alle! Aivan upea!
Yhdyn edellisiin, olet todellakin ansainnut tittelisi. Tämä on todella kaunis ja niin upea.
Piilolause on erittäin ovela. Tästä moni saa ottaa mallia.
ihminen pettyy juuri luomiinsa oletuksiin, mitä asettaa toisen ihmisen varaan...
entäs jos ottaisi ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Upeasti kirjoitat...pettymyksiähän tulee, mutta entäs jos se joskus onkin se "olemassaolon merkitys" ?
Olen niin lumoutunut sanoihisi, että ei irtoa mitään kun hiljaisuus. Hiljaisuuden taitaa särkeä tämä huokaus, sanomattakin selvaa LOISTAVA!
Onnea viikonrunoilijalle!
Olet totta vieköön ansainnut
sen tittelin! <3
ahh.. aivan mieletön, mimi.. ihan oikeesti... vautsi nää sun kielikuvat ja oo. tuo piilosana tuolla :)
mut oikeesti.. tää runo on.. mä kyllä tiedän ton tunteen. just ton, ton
"kompuroisi huterasti kohti olentoa
jolla olisi kiusoitteleva hymy kasvoillaan -
ja kun olisi vain valosäikeen päässä koko olemassaolon merkityksestä,
se haihtuisi kuin höyry haparoivien sormien alta
Eikä tyhjyyteen jäisi värähdystäkään"
aivan täydellisesti kuvailtu tuo!!! <3 kirjota enempi runoja nii mulla on enempi luettavaa hönöseni <3 nää on nimittäin aivan upeeta luettavaa
Todella hieno runo!
Aivan mahdottoman upea runo !! Jollain tapaa ahistava ja loi juuri sellasen niin lähellä mutta niin kaukana -fiiliksen :) Runo sopii täydellisesti sen upen otsikon alle! Aivan upea!
Yhdyn edellisiin, olet todellakin ansainnut tittelisi. Tämä on todella kaunis ja niin upea.
Piilolause on erittäin ovela. Tästä moni saa ottaa mallia.
ihminen pettyy juuri luomiinsa oletuksiin, mitä asettaa toisen ihmisen varaan...
entäs jos ottaisi ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Upeasti kirjoitat...pettymyksiähän tulee, mutta entäs jos se joskus onkin se "olemassaolon merkitys" ?