Tässä minä olen
Se tuntuu samalta kuin jalan
lipsahtaessa viimeiseltä askelmalta kun
unohdin ettei maa ole vielä tässä
enkä minä missään muualla kuin hetkessä juuri ennen
Kuuntelen vallankumousta takaraivossani
kun umpeen kuroutunut mieleni alkaa repeillä ja huomaan en
ole enää häilyväinen
ohimoilleni on jo rauha kirinyt
Ja kun herään aamulla puusta
itken ja pyydän anteeksi
koska uusi minä tuntuu yhtä aikaa haluttavalta ja vieraalta
kaipaan kotiavillasukkiasinua ja kaikkea muuta lämpöistä
minun piti pelastaa vähintään maailma
sen kaikki varpuslajit ja ennen kaikkea itseni
Heittelen tästä puusta ruusuja ja self-help-oppaita samanlaisille
urpoille joiden elämän ne luultavasti muuttaa ja minusta
tuntuu että saan kontrollia vähän takaisin
yksi osuu kaupungin puolikuuluisaa pulsua päähän se kiroilee
katsoo suoraan silmiin ja sylkäiseen ilkeästi
tämä on todellisuus halusit tai et
ikuisuuden jälkeen osun kovaan maahan ja
takaraivossani rasahtaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
