1997

Katsot minua hieman kummasti kieroon kun
tarraudun
(kuin henkihieverissä)
niihin valkoisiin pallovaloihin
sanot että olen liian vanha pitämään
jouluvaloja keskellä huhtikuuta ja että
miksikö pelkään olla
yksin ja pimeässä

Sanot että olen lapsi ja naiivi ja
enkö voisi edes yrittää olla pelkäämättä olematonta
puolustaudun sanomalla olevani vain introvertti persoona mutta
konditionaalisi särähtää silti jossain pallean korkeudella

Kun sinä olet kaupassa minä
harjoittelen kylpyhuoneen peilin edessä
silmillä hymyilemistä ja minussa piilevä
hullu nauraa kat-ko-nai-ses-ti sillä
pelon näkee kynsinauhoistanikin

Kuristan vähän lisää itseäni, pyörähdän muutaman piruetin ja
hipaisen sitä mitä joskus olin
16 vuotta sitten Hartikkalan
rumimman kerrostalon vessassa
kun minulla oli ylläni ylisuuri mekko ja
äidin huulipunat pitkin poskia