"Tiitikka, miks sun kaulassa roikkuu lintuhäkki?"
Näinä harmaina päivinä
ajatukset eivät jaksa lämmittää
eivätkä kynttilät, niiden tanssivat oranssit liekit
Loskassa ja räntäsateessa
ajelehdin eteenpäin, minulla on
aurinkoisia sanoja täyteen kirjoitetut kumisaappaat, hupun karvareunukselle ripoteltuja tuhansia kristalleja
ja vapisevat huulet, jääjuovaiset kasvot
smarties-lahjapaperi
on jäänyt vain pöydälle pölyttymään,
auringonkajo huokailee hiljaa kirjahyllyllä
Jokin kuolee, herää henkiin, kuolee taas
ehkä se on silmien siristynyt hymy, ehkä se on omenanvihreä kännykkä
en tiedä
mutta sen tiedän että osan minusta
(sen, jonka sykkimistä sinä ennen kaipasit leikatessasi Amerikan nurmikkoa ja sukeltaessasi pohjasta kourallista hiekkaa)
olet vanginnut häkkiin kuin kolibrin
jonka siivet räpiköivät kultaisia kaltereita vasten
- sinä nielaisit avaimen
Sano ettei minulla ole enää toivoa,
kun tuulenpuuska riepottelee häkkiä,
kunhan vain
let my heart go,
or let this heart be still.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi