Dance D'Amour

Heräsin hiljaisuuteen
 
ja mietin
kuinka täyttää
hiljaisen hetkeni
pitkin ihon pintaa
 
valuttaen sen
kinuskimaisen sitkeää
itsevarmuutta
somistamaan päivääni
 
eilenhän olin
kuivuuteen
sätkivä kala,
suomu,
joka perkasi itsensä
 
kunnes tunsi
betonisen pinnan
 
eilisen tunnottomuuden,
jossa olisin voinut
rakastaa ketä tahansa
 
kummallinen on tuo
hahmoton kaipaus,
joka
istuu viereen ja
antaa
epämääräisten halujen
kiskoa ajatuksia
päästään
 
ja tuntemattomuudellehan
ei tarvitse koskaan selitellä mitään?
 
-
 
katsoin itseäni
peilistä,
kammattuja hiuksia,
sileää paitaa
 
sieluni tyytymättömyys
ei heijastunut peilistä
 
jostain syystä
se kaipasi jotain
jotain jota ei koskaan halunnut
 
minä kaipasin eilen
rakkautta,
tunsin sen
oikean tunteen hipaisevan
 
sellaista kauneutta,
joka liukenee
kielenpään muistista
aivan kuin
pieni tuli
kutittaa jokaista
paikkaa
 
haikean avutonta
ja hapuilevaa
levittäen väreilyään
 
tietäen
sen lentävän pois
siivillään ja koskettavan
näin kuolettavasti
ehkä viimeisen kerran
 
kavahtaen kosketusta
kuin pieni pelästynyt eläin
hahmottuen sormieni kosketuksesta
 
-
 
ei se ollut oikea
 
en pystynyt enää muistamaan kasvoja
 
vähän kuin toivoo jumalansa
olevan elossa,
mutta ei koskaan
pysty kuvamaan tarkkaan
rakkautensa kasvojen piirteitä
 
olisiko se niin,
että suudellessaan
tunteekin ihmisestä kaikkein eniten
 
jos suu osuu kohteeseensa
niin miksei kaikki muukin
olisi soviteltavissa
 
koska ennen suudelmaa
yleensä sanatkin ovat sopineet
kuten silmät
silmäpeliin
 
siihen hetkeen
kun lämmin iho
ihoa vasten painaa
sitä kauan toivottua
play nappulaa
 
ja elämän suurin
huimaus alkaa pyörimään päässä
 
-
 
kumma juttu
miten sanonta eri
yhteyksissään muuttaa
muotoaan
 
miten negatiivisena
sitä perseen nuolemista
pidetään ja
toisaalta
toisessa yhteydessä
 
hauraus ja
särkevyys tunnistaa
herkkyytensä
 
miten ihminen himoitsee
enteidensä mukaista elämää
 
haluaa eksyä
tieltään
pois mustavalkoisuudestaan
 
riuhtoen itsensä
ensin yhteen suudelmaan
ja sitten taukoamattomaan sellaiseen
 
koska luulee suutelevansa ehkä viimeisen kerran
ja kaikki sulaisi näkymättömyyteen
 
voitko siis väittää
ette olisi kuullut asioista
 
voitko käsi sydämellä väittää ettet
olisi joskus halunnut
nähtyäsi jotain
olla uteliaisuutesi Columbus
 
ja maisteltuasi elämää
eri kanteilta
 
toteat kaiken olevan
ulkoisesti kohdallaan,
mutta sydän on edelleen piilotettuna
 
ja se on kuitenkin
paikka mihin eniten ja
pisimpään
aina sattuu
lopputuloksesta huolimatta tai
siitä johtuen
 
-
 
ihmisen hymy
on tärkeämpi,
sisäinen aurinko
 
uskomalla jokaisen onneen
tullee painaneeksi
käyntikorttinsa omaan tyytyväisyytensä
 
tapaan katsoa
maailmaa ja sen
vivahteita
 
ei pelkästään
haalistuneita kuvia ja
viivoja vaan läpinäkyvää
ja läsnä olevaa ystävällisyyttä
 
fuck,
let’s skip the crap
 
kaikella tässä ilmakehässä on merkitystä
 
-
 
olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni
 
muistamattomuuteni
ei ole koskaan ollut todellisuutta,
edes viina ei ole saanut
minua unohtamaan
 
voidakseni tyhjentää
itseni,
voidakseni poistaa
kaiken turhan unistani
 
nähdäkseni vaikka
sen lattian, jossa tanssimme
 
sen jonka tunsimme omaksemme,
maamerkiksi
tunteidemme kohdata
 
eräänlainen mielentila,
joka ei yhdistänyt
vain ruumiimme
jokaista pistettä
 
vaan myös mielentilamme,
ulottuvuuden, joka nuolee
sen sydämen levittämän
hehkun
 
miten se kirkastaa
sielumme,
silmämme
 
jokaisen orastavan erektion
tai sykkivän supistuksen,
jonka tarkoitus
on aistia ihmisen syvyys
 
tarkemmin kuin
yksikään lausuttu sana
voi upota
ja antaa yhteytensä toiseen ihmiseen
 
-
 
tanssia seuraava yö
on aina vartijamme
 
ohikiitävä hetki,
joka sulkee silmämme
todellisuudelta,
kantaen lapsiaan kohdussaan
 
sitä naiiviuden hetkeä
kun luulemme olevamme
nuoruutemme vankeja,
kuolemattomia

jumalamme valittuja toisillemme
 
pyörimme sitä sädekehää,
lainaamme
varastamme kaiken
minkä avulla
saamme tunteemme
näkyviksi
 
jokaisen ruumiin
lämmönrippeen vaalia
toiveemme toteutumista
 
tunnen vieläkin
ihossani sen
ensihuuman,
sen viettelyn
voiman ja mahdin,
jolla maailma antaa
makunsa kielellemme
 
-
 
silloin muutama
vuosi oli puoli elämää
 
miten huulien herkkyyden,
luonteen kyltymättömyyden
tai kokemukseen
perustuvan huumauksen
 
saa nostettu varpailleen
 
huuhdottua sieraimistaan
sieluunsa,
jolloin tuntui kuin
koko ruumiini riemuitsi
 
miten se jalkojen
välinen vaillinaisuuteni
tuntui puhkeavan kukkaansa
ja
ymmärtäen onnensa
riippuvuuden olevan jotain muuta
kuin ihmisen käsissä
vaaniva itsekkyys
 
-
 
ensin minä
pelkäsin,
ja kohta rakastin
 
miten se tunne
tekeekin tilanteen
vastuulliseksi,
tuntuu kuin
yksi muuttuu kahdeksi
 
likainen puhtaaksi
saippuansa tuoksusta
 
miten rajaton
epäitsekkyytesi antoi
muutakin kuin ruumiinsa,
huolenpitosi
 
ja miten se sitoi
tunteeni tiukemmin
yhteyteesi kuin
sieluni poltteli tupakallaan
reikiä niiden punoksiin
ollakseen irrallaan
 
ollakseen elämänsä
elinikäinen alku,
antautumatta aikomuksilleen
 
-
 
miten väkevä tuoksu
siitä ajasta lähti
 
vieläkin tässä
omassa valtakunnassani
tunnen sen
aikaan käärityn
nuoruuden
 
pehmeyden sietämättömyyden
 
miten sen matkan voi
kulkea toisen mukana,
miten jokaisen
hellyyden pisaran
voi tuntea jäätyvän
tähän pakkasen panemaan aamuun
 
tuntiessaan äärimmäisen
läheisyyden ja yhteyden
pystyvän erottamaan toisensa
niin tehokkaasti
etten ollutkaan enää
maailmasi painopisteessä
 
vaan jossain helvetin kuusessa,
jossa
emotionaalinen huoraaminen
on muuttanut korvieni väliin
 
hyveeksi
vaellukselleni
perille pääsyn mahdottomuuteen
 
-
 
katson sitä
peiliä,
jossa ylellisyys halveksii
omaa kuvaansa
 
tai sääliä seisoessani
piilossa maailman
kolhuilta
 
tunneköyhyyttäni,
joka paistattelee
hyvyydessään
 
perse,
tätä elämän
vammauttamaa tunnettani
 
miten ylevää vallankumousta
toteuttaessamme,

poltimme tunteemme,
maksatimme velkamme
 
muuttaessani kaukaisuuteen
tähynneet
toiveikkuuteni välikappaleet
itsetarkoitukseksi
 
siemenet, jotka
ei löytäneet maata juurtuakseen
 
elämää johon turvata
 
-
 
soitin sitä rakastamaamme
biisiä
uudelleen ja uudelleen
 
seisoin siinä tanssilattialla,
pyörien hitaasti ympäri
 
huojuen elämää
rakastavien
voimien virrassa
 
siinä silmien taakse
ulottuvaan
ytimeen asti
 
jolloin ihminen
tuntee kaikki elävät muistonsa
 
tuntee miten se
virta tahtoo takaisin
 
tuntee edelleen odottavansa jotain
 
.
 
tunsitko sinä eilen
sen
eläimen minussa
 
viisauden
kyvyn sopeutua tilanteeseen
 
muuttaa kuvitellut
tai tapahtuneet
illuusionsa todellisuudeksi
 
alitajunnasta sieluun
noussut kupla
niin kuin elämä on unta
 
niin kuin olen matkustanut,
tehnyt työtä, rakastanut
ja nyt se elämä
kuorii minut
kerros kerrokselta
 
kapinallisuuteni,
haaveeni, nälkäni
 
jättäen jäljelle
paljaan sieluni,
kalutun ruumiini
 
ja hitusen
voimieni varassa
roikkuvaa rakkautta
 
mutta se on oma itsensä
ja siinä on oikealla tavalla
päätään nostavaa ylpeyttä
 
-
 
sellainen hioutuneen kiven
säröytynyt sileys
 
sen hulluus on
uskomme,
kaikki mikä
kuuluu elämälle
 
kuuluu ihmiselle,
sinulle
 
rakkaudelleni,
aivan kuin
jälleen koskettaessani
alkaisin
tuntemaan kuinka
 
laskisin kaikki
elämää vastustavat
aseeni,
katkaisisin napanuorani,
antaessani vapauteni
 
tähtien syttyä sykkimään kuolleen sieluni silmille
 
-
 
tule minuun uudelleen rakkaus,
tule ja tanssi se
uskolliselle palvelijallesi
 
tule ja soita
se uskalluksen kieleltäsi,
jotta meiltä ei koskaan
tietosuuteemme täällä puolen
mitään puuttuisi
 
kerroksissamme äänettömyyttä
 
ymmärtää miten sitä on ilmassa tänäänkin