Yksi Ihminen

Tänään
päiväni on
hämärä usvaa
 
tyhjyyttä ja
lempeää
kaipausta
 
asioiden nimien
soittaessani
ajatuksissani
 
kahlaten
ristiriitaisten ajatusten,
elävien ja
kuolleiden
 
primitiivisimmissä
ajatusliikkeissä
 
peilikuvat synnyttävät
ihmisen muotoja,
jumalia
 
alitajuisen elämän
ja
syntisen
merkityksettömyyden
keveitä lumihiutaleita
 
 
 
 ~~~~~~
 
 
menneisyyden
katkeruus ja
uhma pingottavat
mielentilan
 
synnyttävät
sanomatonta
tyhjyyttä
 
filosofista
yksinkertaisuutta ja
vaistonomaista
kapinan henkeä
 
kiihkeä sydän
kiihkeässä sielussa
 
onnen tunteet
keinuivat
onnettomuudessa
 
kunnianhimo etsi
pariaan,
löyhkäsi ja
kukoisti
 
mikään ei ole
nyt niin kuin
silloin
 
jolloin paperitähdet
loistivat,
valaisivat eroottisuuteni
symbolia
 
hämärän sininen
viattomuus,
vapaus olla
ja täyttää
hellyydenjano
värisevin askelin
 
epävarmoin tuntein
 
hetkessä,
jossa tuntui
ettei sanoilla
ole merkitystä
 
vain huulet,
kosketuksen
synnyttämää
romanttisuutta
 
nummen kohistessa
selkämme alla
 
meikitön halu
puhtaimmillaan,
mitä se haluaa
 
 
~~~~~~~~
 
 
jokin vahvempi
kiehtoi ja
kiusasi
 
saavuttamattomuudestako
olikin kyse
 
röyhkeydestä
etsiä
lyhin reitti
määränpäähän
 
katsoa viehätysvoiman
kukkuloille,
eroottisiin päämääriin
 
ihmiset juoksevat
kohti
onnellisuutta
 
hymyä,
joka vapauttaisi
pienen valon kajon
 
oudon pitoisuuden
kauneutta
 
 
 ~~~~~~
 
 
me kohtaamme
ja
puhumme,
kohta jo riitelemme
 
ja unohdamme
 
minä muistan
monta vielä
nimeltä
 
muistoissani
kaivan
heidän
muotonsa
 
nimettömyytensä
kykyyn
kaivertaa
sivupolut
muistamiseksi
 
sanoinkuvaamattomuuden
ulottamattomuuteen
 
kamppailla
kaikkea vastaan
ja kaiken puolesta
 
 
 ~~~~~~
 
 
syyllisyys,
se joka
tunnustaa
tehneensä
virheitä
 
unohtaen erillisyytensä
yrittäessään
voittaa
synnynnäisen
vallattomuutensa
 
surulliset kasvot
 
vaikka rakkauden tunteen
tulisi olla
suloinen kuolema
eikä
äärettömyys tai
kaukainen
voimaton välähdys
 
erottaako se
pyhimykset
ihmisistä
 
tien, jossa
kukkii tuhansia
mahdollisuuksia
ja
vain
kohtalon vankila
voisi
saada elämän
karkaamaan
 
abstrakti tunne
monen elämässä,
hempeys ja törky
samassa
vaatteessa
 
tilaisuuksien
runsaus ja
olisi vain
valittava
 
tätä muistelmaa
en olisi
halunnutkaan
avata
 
 
 ~~~~~~
 
 
melu kasvaa
aamun sarastaessa.
 
tahtoisin kuolla
naisen sylissä,
käsien hyväillessä
niin kuin viini
tekee ensimmäiseen
lasilliseen
 
kuinka rakastin yöelämää,
musiikkia
 
nuottien sointia,
uskontoa ja erotiikkaa
 
kahta valtavaa
jokea,
jotka ovat tulvillaan
savukkeen lumoavaa
hehkua
 
sielun täyttyä
jokaisella henkosella
 
elävät kuvat
soljuavat
 
maailmankäsitykset,
moraali,
kaunis maisema
apilan tuoksuineen
 
temperamentin
primitiivinen raakuus,
kuinka tappelin
ja uhosin
 
halusin selättää
puoli maailmaa,
hapuilla
montaa rukousta,
jotta olisin
menestykäs ja
voittoisa
 
näkisin
kaiken takana
pehmeät
valkeat pilvet
 
povesi huutamaa
valloittajaa






 
janosin janottamatonta,
yksinkertaista
todellisuutta,
jossa maailmani
olisi uneton
 
 
 
 
 
 
 
elämys,
mikä
on elämys
 
herkkä naisellisuus
 
elämän lumoava
intohimoisuus
johonkin
tai jotakin
 
samppanjaa
kuplii ja silti
ihmiset
kulkevat kehää
 
karkottavat
yhteydestään
nuollakseen
toivonsa rippeitä
 
etsivät elämänsä
lankaa,
aavistuksen tulevasta
 
palaan taas
valoon,
romantiikkaan
 
vartalon heilua
tuulessa,
kavioiden kopseena
lentää
 
romantiikkaan,
iltojeni välkkeeseen
 
ymmärtääkseni
 tunteeni
 
sinun ja
hetken kykyyn
olla persoonallisuus
 
olisiko siihen
sopiva sana
ehjä
 
ehjyys
 
rakastan tuota
sanaa,
sen kykyä
upottaa elämä
ja sydän
 
hallitsemaan,
inspiroimaan
ajatuksen voimassa
haaveilevia
runoja
 
olotilaa,
jossa
rymi on
voima
 
kyky olla
kadottamatta
itseään,
ympäristöään
 
viinan ja päihteiden
turruttavaan
todellisuuteen
 
 
 ~~~~~~~~
 
 
rakkautemme on
kaukainen
ikkunaruutu,
jota mielikuvitus
ei ole vielä
pettänyt
 
rakkaus ei
tuoksu,
tunne kunniaa
 
mutta
irrallisuus iskee
kylkeen,
salaisuudet
katoavat
 
ruusu, joka
annetaan hölmöille,
jotta he eivät
kyselisi
 
epäilisi
elämänviivaa,
joka sykkii
jokaisessa
pettymyksen hetkessä
 
tai onnensa
kukkulan
sitoa
toisiinsa
tahdonlujuuden
valtakunta
 
 
 ~~~~~~
 
 
nuoruus on
hölmöilyn,
keski-ikä
opin
ja vanhuus
viisauden
 
kuka poimii
kuka on naiivi
uskoessaan
ikuisuuteen
 
kauas todellisuudesta
 
jumalauta
olemmeko
näyttelijöitä
 
viestittelemme
ymmärtämättä
olevamme
 
näytelmä
 
 
 ~~~~~~

 
anteeksipyyntö
karkeudesta,
luulin olevani
lempeä ja
hienotunteinen
 
tunkeilija,
joka katsoisi
kasvoja ja
lohduttaisi,
mutta kiipesinkin
ohi rappusten ja
hylkäsin
 
voimakas halu
häikäisee,
soittaa yksinäisyyden
kaipuulle
 
euforian elämänhalulle
 
järjettömyydelle,
jolla ei
ole mitään
merkitystä
 
miekkani oli
tehnyt kuninkaallisia,
varastanut
elämiä
 
jättänyt
käyntikortteja
monen unelman lopulle
 
niillä ei
voi muuttaa
maailmaa,
pysäyttää aikaa
 
mutta vilpin ja
valheen häivän

sen
voisi haihduttaa
 
jos osaisin elää
edes pienen
hetken uudelleen
 
 
 ~~~~~~~~ 
 
 
elämän
salaperäiset
kujat
yhtyvät
aina rakkauteen
 
toiset ovet
avautuvat
itsestään,
toiset lahjomalla
 
työ ja
elämän väsymys
väistyvät
 
miten se
onkaan kaunis,
minun maani
 
jokainen elävä
solu,
ristinmerkkinsä
tehnyt ja
tunnustanut
 
antanut
vereni imeytyä
hiussuoniin
 
muistuttanut siitä
kaukaisesta
ja saavuttamattomasta
 
 
 ~~~~~~
 
 
se raatelee ja
tappaa ylevyyden
tunteen
 
kaikki pettymykset,
joita elämän virta
oli nostanut pintaan
 
hyvyyden joka
suuteli
kevyesti
 
tunnusteli maata
ja halusi
nostaa maljan
siveydelle
 
tahdolle
 
tekemään sen
mitä vaaditaan





 
pelkkä yksilöllisyys
ei kiihota,
riitä olennaiseen
 
katsomaan eroottisen
halun toiveisiin
 
on varistettava
levottomuus,
kärsivä sydän
 
antaa pilvien
lipua lähelle
ikuisuuden
raukeutta
 
murtuneiden terälehtien
kasvaa
herkkien vaistojensa
varaan
 
päämääränä
tyydyttyneisyys
 
miten naiivia
 
uskoa sydämen
olevan rakkaus
 
ihmisen kokoinen
möykky ja
sitäkin enemmän
 
 
 ~~~~~~~~
 
 
kuohuvin kiihkoni
ei ole
enää orja
 
edes rakkaudelle
 
en voi
muuttaa tekemääni
 
hallita menneitä
mielihalujani,
enkä kadu
 
sillä kaikki
minä tein rakkaudesta
kuten sen olen
aina ymmärtänyt
 
eikä elämää
voi pidentää
varomalla,
itkemällä tekemätöntä
 
 


 
 
 
 
kaikille se
on kirjoitettu ja
ja onnen jumalattaren
kyvyssä
antaa tai
ottaa
lempeää tuulta
 
eihän pelkkä
nautinto elätä
ruumista,
surullisuus seuraa
suoritusta
 
rakkaus rakentuu
ihmisestä,
syntyneestä
hengen ja materian
vapaudesta
 
olenko se
minä vai joku
vieras
 
yhdentekevää,
se koskettaa
meitä kaikkia
 
mutta kun
ei pelkää,
ymmärtää olevansa
oikealla tiellä
 
 
 ~~~~~~
 
 
rakkaus asuu
meissä jokaisessa
 
aika vapisee
onnentilassa ja
on osattava koskettaa,
jotta saisi
kaiken näkyväksi
 
kuvastin toistaa
elämää,
sitä mitä
me jaamme
 
annamme toinen
toisellemme
 
nuoruuden kaivata
unta,
vanhuuden viisauden
valuva
ihmisten kasvoihin
 
ja vaikka
pimeys olisikin
aina ulkopuolinen
niin rakkaus
tuntee omansa
 
sisällyksen
uutta ja
verestä unelmaa
 
kirkastaa kyyneleet,
sulattaa sydän
 
katsoa sinuun,
katsoa niin
syvään,
sieluun asti
ja uskoa
 
yhteen meistä
 
yhteen ihmiseen