Yksi laulu,
yksi kyynel
niin hänen
sielunsa
riutui
putoili
maailmankaikkeuden
halki
rakkauden välissä
minä
uneksin
makasin
ja lauloin
mitä minä
kirjoitin
sen lauloin
ja jaoin x3
maailmankaikkeuden
arvoitus lienee
silkkaa ylellisyyttä
me olemme
siellä
missä ajatuksemme
miellyttävää
kuin sellainen
seksuaalinen uni,
joka tyydyttää
tarpeet ja
osaa olla
oikeassa suhteessa
oikea suunta
ja rauha
niitä ihminen
kaipaa,
eikä niitä
tarvitse todistella
paria tähdättyä
sanaa,
silkkihansikkain
koskettaa
veistoksellisuutta
ylläpitää
vaikka
pitäisi päänsä
onko meidän
osoitettava
hovikelpoisuutemme
ennen kuin
saamme vapautemme
sisäsiistinä
lopetamme
kaivamasta
omaksuessamme
sen
hengen
luovutamme sen
perintönämme
varman sisäisen
näkemyksen,
hiljaisen äänen
kulkea ja
kuljettaa
kulkea tulen
läpi,
silloinkin
kun väistämätön
on tehtävä
ahmia silmillä
ja vaalien
henkeä
sellaisille
ei
kukaan mahda mitään
mikään ei ole mahdotonta
valon piirissä
kaikki
on selkeää
ja ilmeistä
avatkaa sielunne,
avatkaa
ikkunanne
ja huomaatte
ettei
kulkunne
jätä
varjoa
pimeyttä
kenenkään harteille
siinä kuulu
inhimillisyyden
rytmi
ja se
on kaikessa
ja
kaikkialla
ja kun
sen kanssa
on yhtä
taas huomaa
ettei mikään
ole mahdotonta
ajatus ruokki
mieltä,
mieli leijuu
pilvissä
painoton
painottomuudessa,
seitsemän aistia
tuntea itsensä
lähimmäisensä
yksi soitin ja
sen kielet
sytyttävät
pyörän pyörähtää
päästää kynää
pitävä käden
irti
luomisen vimmasta
synnyttää ihminen,
leikitellä
kasvoilla
ja asettaa hymyn
kareet
sielun portiksi
tiedonpuun
kasvattaa
ja helliä
mitä enemmän
tunnen sen
enemmän
rakastan
kuljetan
kaikkia maailmoja
mukanani
päihdytän itseäni
kirjoittamalla
riippumatta
virran suunnasta
myötätuulen
tuntua selässään
eikä minun
tarvitse
virittää itseäni
aamuun
soittimeni tekee
sen,
tekee minusta
nälkäisen
siihen
mikä antoi
elämän
teki elämää
rakkaudessaan
rakkauden
liikekannallepano
on alkanut
meidän, jotka
olemme vapaita
niin tekemään
me jotka täytämme
tyhjän maljan
laulu huulillamme,
henkisen horisontin
rajattomuudella
eettisen ajattelu
raikua kovemmin
kuin yksikään
sielu jaksaa
vastata
ja kun
me tapaamme,
me juovumme
vedämme
sydämemme
paljaaksi
päivänvalon
valaista
keitä me
olemme
näin
taputtaessamme
esitykselle,
taputamme itsellemme
se mikä tekee
minut onnelliseksi,
tekee sinutkin onnelliseksi
ja tätä
loppua olen
kirjoittanut
kirjoittamistakin
useamman kerran
uudelleen ja
uudelleen,
siksi koska
halusin nähdä
sen kauniina
alkuna
tullaksemme
yhdeksi
sen kanssa
ja se
voisi olla
kaihoisa,
iloinen tai
surullinen
mikä kenenkin
pirtaan
tähän hetkeen
olisi sopiva
musiikkiin
soida ja liikkua
siihen muotokuvaan
koskettaa,
jotta emme
koskaan
unohtaisi
miltä se tuntuu
ja miltä
sen pitäisi tuntua
kun vaalimme
ja vaadimme
todellisuudesta häviämätöntä
samaa tunnetta
siinä sävelessä
on
samaa maata
samaa tietoisuutta
olla kiitollinen
rakastaessaan ja
saadessaan vastarakkautta
yksi kyynel
niin hänen
sielunsa
riutui
putoili
maailmankaikkeuden
halki
rakkauden välissä
minä
uneksin
makasin
ja lauloin
mitä minä
kirjoitin
sen lauloin
ja jaoin x3
maailmankaikkeuden
arvoitus lienee
silkkaa ylellisyyttä
me olemme
siellä
missä ajatuksemme
miellyttävää
kuin sellainen
seksuaalinen uni,
joka tyydyttää
tarpeet ja
osaa olla
oikeassa suhteessa
oikea suunta
ja rauha
niitä ihminen
kaipaa,
eikä niitä
tarvitse todistella
paria tähdättyä
sanaa,
silkkihansikkain
koskettaa
veistoksellisuutta
ylläpitää
vaikka
pitäisi päänsä
onko meidän
osoitettava
hovikelpoisuutemme
ennen kuin
saamme vapautemme
sisäsiistinä
lopetamme
kaivamasta
omaksuessamme
sen
hengen
luovutamme sen
perintönämme
varman sisäisen
näkemyksen,
hiljaisen äänen
kulkea ja
kuljettaa
kulkea tulen
läpi,
silloinkin
kun väistämätön
on tehtävä
ahmia silmillä
ja vaalien
henkeä
sellaisille
ei
kukaan mahda mitään
mikään ei ole mahdotonta
valon piirissä
kaikki
on selkeää
ja ilmeistä
avatkaa sielunne,
avatkaa
ikkunanne
ja huomaatte
ettei
kulkunne
jätä
varjoa
pimeyttä
kenenkään harteille
siinä kuulu
inhimillisyyden
rytmi
ja se
on kaikessa
ja
kaikkialla
ja kun
sen kanssa
on yhtä
taas huomaa
ettei mikään
ole mahdotonta
ajatus ruokki
mieltä,
mieli leijuu
pilvissä
painoton
painottomuudessa,
seitsemän aistia
tuntea itsensä
lähimmäisensä
yksi soitin ja
sen kielet
sytyttävät
pyörän pyörähtää
päästää kynää
pitävä käden
irti
luomisen vimmasta
synnyttää ihminen,
leikitellä
kasvoilla
ja asettaa hymyn
kareet
sielun portiksi
tiedonpuun
kasvattaa
ja helliä
mitä enemmän
tunnen sen
enemmän
rakastan
kuljetan
kaikkia maailmoja
mukanani
päihdytän itseäni
kirjoittamalla
riippumatta
virran suunnasta
myötätuulen
tuntua selässään
eikä minun
tarvitse
virittää itseäni
aamuun
soittimeni tekee
sen,
tekee minusta
nälkäisen
siihen
mikä antoi
elämän
teki elämää
rakkaudessaan
rakkauden
liikekannallepano
on alkanut
meidän, jotka
olemme vapaita
niin tekemään
me jotka täytämme
tyhjän maljan
laulu huulillamme,
henkisen horisontin
rajattomuudella
eettisen ajattelu
raikua kovemmin
kuin yksikään
sielu jaksaa
vastata
ja kun
me tapaamme,
me juovumme
vedämme
sydämemme
paljaaksi
päivänvalon
valaista
keitä me
olemme
näin
taputtaessamme
esitykselle,
taputamme itsellemme
se mikä tekee
minut onnelliseksi,
tekee sinutkin onnelliseksi
ja tätä
loppua olen
kirjoittanut
kirjoittamistakin
useamman kerran
uudelleen ja
uudelleen,
siksi koska
halusin nähdä
sen kauniina
alkuna
tullaksemme
yhdeksi
sen kanssa
ja se
voisi olla
kaihoisa,
iloinen tai
surullinen
mikä kenenkin
pirtaan
tähän hetkeen
olisi sopiva
musiikkiin
soida ja liikkua
siihen muotokuvaan
koskettaa,
jotta emme
koskaan
unohtaisi
miltä se tuntuu
ja miltä
sen pitäisi tuntua
kun vaalimme
ja vaadimme
todellisuudesta häviämätöntä
samaa tunnetta
siinä sävelessä
on
samaa maata
samaa tietoisuutta
olla kiitollinen
rakastaessaan ja
saadessaan vastarakkautta
Selite:
Tripla Tapiolla tänään, antaa sen soida ♥♥♥ kiitoksia ♥♥♥
https://www.youtube.com/watch?v=BRAmzo9LJQg----------
https://www.youtube.com/watch?v=D5rAY33Ue4U----------
https://www.youtube.com/watch?v=1eNH1Rnu7Kc
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut