Tunteeko ihminen
itsensä siunatuksi
löytäessään
salaisuutensa
sukulaissielun,
ihmiselle ihmisen,
joka näyttäytyy
elävänä
luuna ja nahkana
eläimenä, joka
vertaisuudellaan
saa huimaukselta
tuntuvan kosketuksen
oliko luomistyö
saanut suurimman
merkityksensä
täyttämällä pohjattoman
toiveiden kaivon
avaimen, joka
sopi täydellisesti
sydämen levottomiin
lukkoihin
kuinka kaukainen
ajatus
voi saada
kaiun ja
herätä eloon
saada kaksi
toinen toisilleen
vierasta sielua
kohtaamaan
pilven suoltama
voima tuntui
pelkältä mielipuoliselta
kirjoitukselta
käsien yhtenevien
viivojen poluissa
syntymässä saadut
uurteet tunnustelivat
itse valittua
elämän suuntaa
labyrinttia,
joka pysäyttää
hengityksen,
sydämen lyönnit
kuten ihmisen
päivä on
lyhyt kuin
perhosen siipi
joka muuttaa
muotonsa
näkemättä iltaa
heinänkortta
johon levähtää
sydän tuntuu
irtirevityltä,
aivan kuin
sitä ei enää
olisi tai
väärä todistus
olisi harhaa
pelkkää kärrynpyörien
ilmaisemaa keveyttä,
pieni pala onnea
kuinka se
kääntyi minussa
kipuna heräävä
eläin tunsi
elämän vetäytyvän
jo monta minuuttia
hiljaisuutta,
jossa korvat
kuuntelivat,
silmät etsivät
juotavaa janoonsa
painoton etsi
painollista ja
nyt ei tarvittu
uutta ja ylimaallista
kohdetta
maa haki
ravinteita
suuteli ilmaa
ja itki
haavoittunut
taistelutanner
oli polttanut
kaikki palavat
kirveet
kuvansa
kantoi minua
medaljongissaan,
ikävässään
vapaus ei ollut
valita
vaan
heikkous hukkua
yhdessä
löytää eriparinen
samanlaisuus
ja vaikka en vielä
maalaakaan naista
näemme jo toisemme
myrskyn myllertämän
menneisyyden
vierekkäisten
selkien tulevaisuuden,
jotka virtaavat
samaan suuntaan
näkymättömyys oli
saanut jumalansa
kreikkalaisen nimen
tuntien yhä
voimakkaammin
olemassa olevan
lämmön
osana häntä
hän minua
vaatien huomion
ja voiman
leimaten yön
kaikessa rujoudessaan
oliko kaikki
jo ennalta määrätty,
kaikki elämän myrskyt
kaikki elämän
suoltama epätoivo, joka
onkin suunnitelma
polku, tie
elämä
tarttua ja
koputtaa
jolloin hiljaisuus
jatkuu tai
herättää ja heilauttaa
kauniit kiharat
vapaan tahdon
kovaan kallioperään
herättää
pysähtyneen sydämen
ja
antaa sielun
kamppailla
löytää inhimillisen
peilikuvansa,
kaksi kompuroivaa
sokeaa ja kuuroa
ihmeen tapahtumisen
hiljaisina todistajina
majakka kohtaa
valonsa,
kaappi paikkansa
mukulakivien asettautuessa
polkunsa päätepisteeseen
sytyttämällä kynttilän
kasvojen eteen,
antaen savun
niellä kuin
kutsumus tulee
ja antaa varmuuden
kuten kaikki tuntui
olevan kirjoitettu
sisäiseen ääneen
pukemalla ajatuksen
naisen ja miehen
olomuotoon
lukiten elämät
todellisuuteen,
jossa avain
on vauraus, jota
sydämellään voi
osoittaa
täyteläisyys ei
ole se jolla
on paljon
vaan se joka
antaa elämän
tarkoituksensa toisilleen,
rikkautta jolla
ei ole mittaa
vastustamattomuuden,
joka polttelee
kuin röyhkeys
iholla
haluna,
väkevänä polttoaineena
antaen ajalle
kiintopisteensä,
non stop
sykkeen
itkeä, nauraa
ja rakastaa
säteillä
olemalla
yksin kaksi
hengen leipää
katsoa onnensa
tuolle puolen
kerrostunut kauneus
hymyilemässä totuudelle
kuten kasvoja
etsivässä ajassa
pelkkä
yksinkertainen hellyys
päällystää sydämen
ja
horisontin
itsensä siunatuksi
löytäessään
salaisuutensa
sukulaissielun,
ihmiselle ihmisen,
joka näyttäytyy
elävänä
luuna ja nahkana
eläimenä, joka
vertaisuudellaan
saa huimaukselta
tuntuvan kosketuksen
oliko luomistyö
saanut suurimman
merkityksensä
täyttämällä pohjattoman
toiveiden kaivon
avaimen, joka
sopi täydellisesti
sydämen levottomiin
lukkoihin
kuinka kaukainen
ajatus
voi saada
kaiun ja
herätä eloon
saada kaksi
toinen toisilleen
vierasta sielua
kohtaamaan
pilven suoltama
voima tuntui
pelkältä mielipuoliselta
kirjoitukselta
käsien yhtenevien
viivojen poluissa
syntymässä saadut
uurteet tunnustelivat
itse valittua
elämän suuntaa
labyrinttia,
joka pysäyttää
hengityksen,
sydämen lyönnit
kuten ihmisen
päivä on
lyhyt kuin
perhosen siipi
joka muuttaa
muotonsa
näkemättä iltaa
heinänkortta
johon levähtää
sydän tuntuu
irtirevityltä,
aivan kuin
sitä ei enää
olisi tai
väärä todistus
olisi harhaa
pelkkää kärrynpyörien
ilmaisemaa keveyttä,
pieni pala onnea
kuinka se
kääntyi minussa
kipuna heräävä
eläin tunsi
elämän vetäytyvän
jo monta minuuttia
hiljaisuutta,
jossa korvat
kuuntelivat,
silmät etsivät
juotavaa janoonsa
painoton etsi
painollista ja
nyt ei tarvittu
uutta ja ylimaallista
kohdetta
maa haki
ravinteita
suuteli ilmaa
ja itki
haavoittunut
taistelutanner
oli polttanut
kaikki palavat
kirveet
kuvansa
kantoi minua
medaljongissaan,
ikävässään
vapaus ei ollut
valita
vaan
heikkous hukkua
yhdessä
löytää eriparinen
samanlaisuus
ja vaikka en vielä
maalaakaan naista
näemme jo toisemme
myrskyn myllertämän
menneisyyden
vierekkäisten
selkien tulevaisuuden,
jotka virtaavat
samaan suuntaan
näkymättömyys oli
saanut jumalansa
kreikkalaisen nimen
tuntien yhä
voimakkaammin
olemassa olevan
lämmön
osana häntä
hän minua
vaatien huomion
ja voiman
leimaten yön
kaikessa rujoudessaan
oliko kaikki
jo ennalta määrätty,
kaikki elämän myrskyt
kaikki elämän
suoltama epätoivo, joka
onkin suunnitelma
polku, tie
elämä
tarttua ja
koputtaa
jolloin hiljaisuus
jatkuu tai
herättää ja heilauttaa
kauniit kiharat
vapaan tahdon
kovaan kallioperään
herättää
pysähtyneen sydämen
ja
antaa sielun
kamppailla
löytää inhimillisen
peilikuvansa,
kaksi kompuroivaa
sokeaa ja kuuroa
ihmeen tapahtumisen
hiljaisina todistajina
majakka kohtaa
valonsa,
kaappi paikkansa
mukulakivien asettautuessa
polkunsa päätepisteeseen
sytyttämällä kynttilän
kasvojen eteen,
antaen savun
niellä kuin
kutsumus tulee
ja antaa varmuuden
kuten kaikki tuntui
olevan kirjoitettu
sisäiseen ääneen
pukemalla ajatuksen
naisen ja miehen
olomuotoon
lukiten elämät
todellisuuteen,
jossa avain
on vauraus, jota
sydämellään voi
osoittaa
täyteläisyys ei
ole se jolla
on paljon
vaan se joka
antaa elämän
tarkoituksensa toisilleen,
rikkautta jolla
ei ole mittaa
vastustamattomuuden,
joka polttelee
kuin röyhkeys
iholla
haluna,
väkevänä polttoaineena
antaen ajalle
kiintopisteensä,
non stop
sykkeen
itkeä, nauraa
ja rakastaa
säteillä
olemalla
yksin kaksi
hengen leipää
katsoa onnensa
tuolle puolen
kerrostunut kauneus
hymyilemässä totuudelle
kuten kasvoja
etsivässä ajassa
pelkkä
yksinkertainen hellyys
päällystää sydämen
ja
horisontin
Selite:
Nyt kun katsoo hivenen takaisinpäin, huomaa kuinka raskas syksy olikaan takana. Välipäivien lepo ja muu virikkeellisyys saa toivottavasti henkisen ja ruumiillisen ulottuvuuden takaisin lähemmäs sitä ”normaalia” tilaa, jossa elämä tuottaa impulsseja ja ”flou” vie ja tuo mitä merkillisimpiä yhdistelmiä ja niistä syntyy hyvää oloa, josta sisin ja ulkoinen olemus kiittää. Niinkin yksinkertainen asia kuin sauna ja sen lempeys tai kiivaus voi kiireettömyydessä ja ajattelun virikkeellisyydessä tuntua paratiisilta.-----
Nyt kun edessä on taas horisontti, jota tullee ravistelemaan myrskyt, aikataulut, jatkuva paine ja riittämättömyyden tunteen loputon painajainen, toivoisin hartaasti, että saisin vielä muutaman minulle tärkeän ja sydäntä lähellä olevan aiheen purettua paperille näinä ns. ”hyvinä aikoina”, jolloin ihmisen sielu saa olla lähempänä itsensä näköinen ja itseään positiivisesti ruokkivassa atmosfäärissä.-----Kaikki tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta, palautuminenkaan ei ole enää itsestäänselvyys. Rankka painetila ei jaksa enää edes rankkoja huveja.-----Toto 4ever----.
https://www.youtube.com/watch?v=LnCULRRl_4k
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja sitten itse runoon :D Ennalta määrättyä... en usko että sitä on mikään... ja siunatuksi en ole koskaan itseäni tuntenut, en toisen ihmisen tähden - tai pieni korjaus, lasteni tähden ehkä kyllä...
Tunteellinen, kaunis, kaipaavakin runo, hyvä.
Runossasi oli niin paljon mihin tarttua ja uskoa - se ei ainaka oo sattumaa =)
Tykkään kuin hullu polkupyörästä !
Hyvin kuvaat sitä,kuinka raskasta elämä voi välillä olla,pidän.
Ehkä asiat ovat sitä arvokkaampia, mitä enemmän täytyy hakea ja taistella, palavine kirveineen. Mutta milloin kamppailee itseään vastaan.
Joskus unohtaa olla armollinen itselleen, hidastaa elämää ennen kuin Se pysäyttää ;)
Runosi on huikea flou ;)
Sivut