Auringossa,
usein niin
ystävällisessä
tulipallossa
asuu
kaksi sielua
julma ja
häikäilemätön,
käskyjä lausuva
toisessa minässään
sulanutta
sinistä
odottamassa
tuhriintuneiden huulien
nuolijaa
hellyys on kuin
hely odottamassa
helistäjäänsä ja
koura varjona
huulilla kuin
suukapula painaa
mustelmansa
ja minä sulan
liekkien noustessa ja
antaessa
vuosikymmenten kiertyä
tiukemmin
kaulan ympärille
etsien
säröä,
johon käpertyä
lohtua,
josta rinnat
kuultaisivat läpi
ja kuinka
se ärtynyt lause
halkoo hämärää,
kipuaa katonrajaan
kulkee kantajansa
mukana
ilmestyen tuoksuna,
joka sitoutuu
ihmiseen
sillä meillä on
keinuttavia
öitä kuin kehtoja,
aterioita kuin
ehtoollisia,
joissa ero
tekee pesäänsä
kuumana höyrynä
lakaisten neuvottomuuden
silmiimme,
kudotun luottamuksen
esteeksi,
jota ei voi
pukea
vain ryöppyävän vihan
voima yrittää
muodostaa
tavua, johon
huulien olisi
taivuttava
ja kuinka
me luulimme
asuneemme rajoissa,
joita peittävät
eleet ja hymyn
pilkkeet ja
nyt kaikki
oli valumassa
sylistä viemäriin
esineellistyneen halun
pudotus hyllyltä,
jolla ei ollut
aikaa
eikä paikkaa
aalto murtajaa
vasten,
riski joka
saattaa kaataa
maailman,
kulissin, jota
on rakennettu
vuosikymmeniä
~~~~~~
matka ovelta
makuuhuoneeseen
on kestänyt ja
kestänyt
ja vaikka olen
poikittain lattialla,
hän astuu yli
ja sulkee oven
kun se napsahdus
kuuluu,
se kuuluu
kaikuna
jaksamatta
kykenemättä
nousemaan lattialta
kuunnellen hiljaisuutta,
turhamaisuutta,
joka on juuttunut
ajatukseen
kuin kurkun ruoto,
joka ei poistu
yskimällä
silittämällä hiuksia
ensimmäinen ajatus
on aina aavistus,
väri uusille
nimille
avaten suunsa
meille
antamatta minkään
estää olemasta
toistemme ihanuus
suu suulla
ja hetkessä
rakkaudettomat
pakolaiset
leiripaikan
hetekan henkiessä
yksinäisyyttään
ihmisen pojan
ja tytön kärsiä
suun puutteesta,
kuvasta, josta
ei saa
säröiltä selvää
että kukaan
ei kosketa halusta,
täyttäisi ruumista
tilkkasella
viiniä, josta
rakkaus sikiäisi
kulkematta toistensa
ohi
tai yli
~~~~~~~~
varsi, johon
kukka voisi kiinnittyä
kuulla kahden
yksinäisen huudot,
jotka kaksin käsin
kuuraisivat,
kompastumatta
antamatta joen
jäätyä,
levätä
lumisessa kiimassa
kieriskellä
se auringon
herättämä suu
ja talven piiskaamat
tarkoituksen kasvot
katumuksen ovi,
sellainen
pyövelin viikate, joka
ei anna periksi
ja nousee aina uudelleen
päätään pidempänä
ollen
muruja vapaudesta
tyhjissä käsissä
puolet halua ja
puolet tyydytystä
kuin järkensä
menettänyt suuseksi
mutta ei
palaakaan rakkautta,
repaleista tai edes
kiikkerää
pelottavaa tai kaunista,
johon
päänsä lepuuttaa
ymmärtäen toistensa
puhetta
tahtoa
kiihkon häpeämätöntä
sukulaisuutta
siten kuten
tyyneys ymmärtää
olemalla
mitä olet
ja olemalla aina yksi
joka ottaa
ontuvan vastaan
häätää auringon
lumet ja jäät
~~~~~~~~
sitä me olemme
sitä me näemme
toisissamme
olemalla läsnäolo,
joka janottaa
mutta
ei kuseta
kuin nopeasti
ryystetty huurre
tekee humalaa
kaipaa
jotain
mitä ei ole
mitä sydämeen
ei mahdu
ja mitä vastaan
sattuu tulemaan
olemalla
epäilylle kuuro ja
olemalla valmis
ottamaan vain sen
mikä rakkauteesi
kuuluu
ja aina hintaa kysymättä
ilmaisia lounaita
ei ole,
ei edes rakkaudessa
usein niin
ystävällisessä
tulipallossa
asuu
kaksi sielua
julma ja
häikäilemätön,
käskyjä lausuva
toisessa minässään
sulanutta
sinistä
odottamassa
tuhriintuneiden huulien
nuolijaa
hellyys on kuin
hely odottamassa
helistäjäänsä ja
koura varjona
huulilla kuin
suukapula painaa
mustelmansa
ja minä sulan
liekkien noustessa ja
antaessa
vuosikymmenten kiertyä
tiukemmin
kaulan ympärille
etsien
säröä,
johon käpertyä
lohtua,
josta rinnat
kuultaisivat läpi
ja kuinka
se ärtynyt lause
halkoo hämärää,
kipuaa katonrajaan
kulkee kantajansa
mukana
ilmestyen tuoksuna,
joka sitoutuu
ihmiseen
sillä meillä on
keinuttavia
öitä kuin kehtoja,
aterioita kuin
ehtoollisia,
joissa ero
tekee pesäänsä
kuumana höyrynä
lakaisten neuvottomuuden
silmiimme,
kudotun luottamuksen
esteeksi,
jota ei voi
pukea
vain ryöppyävän vihan
voima yrittää
muodostaa
tavua, johon
huulien olisi
taivuttava
ja kuinka
me luulimme
asuneemme rajoissa,
joita peittävät
eleet ja hymyn
pilkkeet ja
nyt kaikki
oli valumassa
sylistä viemäriin
esineellistyneen halun
pudotus hyllyltä,
jolla ei ollut
aikaa
eikä paikkaa
aalto murtajaa
vasten,
riski joka
saattaa kaataa
maailman,
kulissin, jota
on rakennettu
vuosikymmeniä
~~~~~~
matka ovelta
makuuhuoneeseen
on kestänyt ja
kestänyt
ja vaikka olen
poikittain lattialla,
hän astuu yli
ja sulkee oven
kun se napsahdus
kuuluu,
se kuuluu
kaikuna
jaksamatta
kykenemättä
nousemaan lattialta
kuunnellen hiljaisuutta,
turhamaisuutta,
joka on juuttunut
ajatukseen
kuin kurkun ruoto,
joka ei poistu
yskimällä
silittämällä hiuksia
ensimmäinen ajatus
on aina aavistus,
väri uusille
nimille
avaten suunsa
meille
antamatta minkään
estää olemasta
toistemme ihanuus
suu suulla
ja hetkessä
rakkaudettomat
pakolaiset
leiripaikan
hetekan henkiessä
yksinäisyyttään
ihmisen pojan
ja tytön kärsiä
suun puutteesta,
kuvasta, josta
ei saa
säröiltä selvää
että kukaan
ei kosketa halusta,
täyttäisi ruumista
tilkkasella
viiniä, josta
rakkaus sikiäisi
kulkematta toistensa
ohi
tai yli
~~~~~~~~
varsi, johon
kukka voisi kiinnittyä
kuulla kahden
yksinäisen huudot,
jotka kaksin käsin
kuuraisivat,
kompastumatta
antamatta joen
jäätyä,
levätä
lumisessa kiimassa
kieriskellä
se auringon
herättämä suu
ja talven piiskaamat
tarkoituksen kasvot
katumuksen ovi,
sellainen
pyövelin viikate, joka
ei anna periksi
ja nousee aina uudelleen
päätään pidempänä
ollen
muruja vapaudesta
tyhjissä käsissä
puolet halua ja
puolet tyydytystä
kuin järkensä
menettänyt suuseksi
mutta ei
palaakaan rakkautta,
repaleista tai edes
kiikkerää
pelottavaa tai kaunista,
johon
päänsä lepuuttaa
ymmärtäen toistensa
puhetta
tahtoa
kiihkon häpeämätöntä
sukulaisuutta
siten kuten
tyyneys ymmärtää
olemalla
mitä olet
ja olemalla aina yksi
joka ottaa
ontuvan vastaan
häätää auringon
lumet ja jäät
~~~~~~~~
sitä me olemme
sitä me näemme
toisissamme
olemalla läsnäolo,
joka janottaa
mutta
ei kuseta
kuin nopeasti
ryystetty huurre
tekee humalaa
kaipaa
jotain
mitä ei ole
mitä sydämeen
ei mahdu
ja mitä vastaan
sattuu tulemaan
olemalla
epäilylle kuuro ja
olemalla valmis
ottamaan vain sen
mikä rakkauteesi
kuuluu
ja aina hintaa kysymättä
ilmaisia lounaita
ei ole,
ei edes rakkaudessa
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=dlPjxz4LGak
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
opitun kulttuurin ja luonnostaan nousevan tahdon
keskeisiin ristiriitoihin, elämän hintaan, kaiken vaikutuksessa
kaikkeen - toisaalta mielen nousee psykoanalyysin pohjalta
tarpeiden ja kokemuksien taistelu viettivoimia vastaan
- mielenkiintoinen runosi kuljettaa ja nostaa ajatuksia
Kaipaava, herkkä, haikeakin runo...hieno.
Sivut