Olen rukoillut
puolestasi
soutanut veneen
syvään sieluun
uuteen päivään,
samanlaiseen
kuin eilinen
täyteen halua
ja kateutta
saadakseni vastakaiun
vastaantulevan tunteen,
joka antaisi
itsestään
edes sormenpään
kokoisen arvoituksen
kuinka se
kostuttaa ja valuu
sisimpäni
herkimpään kohteeseen
herättää kysymyksen
luo esikuvia,
joita tukahdetut
tunteet etsivät
purkaakseen
seksuaalisen
paineensa
polttamalla itsensä
kaikki optimaaliset
liikkeensä
tihku, joka
jyllää elimistössä
olemalla kauneuden
kenttä,
jonkinlainen juhlapuku
kunnes
todellisuus tuo
syyllisyyden tunteen
virvoittavan veden
ääreen
se katsoo
ei koske
sydämessään tahtoo
nautintojensa aarretta
irtaantua ruumistaan
ja yrittäen
sietää pelkonsa
luomaa illuusiota
ja kun katson
uudelleen,
en pysty vaikuttamaan,
tekemään mitään
se vaan tulee
ja kysyy mitä
voisi tehdä
hyväkseni
mieleeni tulee
tulivuori,
värit ja
kaikki lämpimän veren
aiheuttamat väristykset
mitä halunkaan
elämältä,
joka alkaa aamuun
ja loppuu
välinpitämättömään
iltaan
miksi se
suutelee ja
on aina se
suloinen tuhlari,
joka
tuo aina
tienhaaraan
huonon omantunnon
tuskiin,
olemalla kone ja
toisessa haarassa
vapaa tunne
kyky tuntea sydämen
lyönnit
ihana
katseen
lepopaikka
kuinka ne
hurmaavat,
tuovat kaikkea mitä
onnellisuus pitää
sisällään
~~~~~~~~~~
Mutta miksi
aina palataan
samalle kehälle
samaan kauneuden
hehkuun
samojen kysymysten
äären
tilaisuusko tekee
varkaan vai
hidastus, jossa
elämme jokaisen
kohtauksen uudestaan
elämä tuntuu
pysähtyvän
kuin sydän, joka
ei saa tyydytystä
se naamioituu ja
heittää syrjähyppyjä
voimatta kokea
rakkautta
miten surkea
näyttelijä tuo
elämä
osaakaan olla
tuoden valon
silmien tasolle
ja
yrittäen kurkottaa
katsoa silmiin
epäröin tarttua
käteen
vesille, jossa
vaarat vaanivat
ja tekevät mahdottomasta
todellisuutta
siinä suudelmassa
meni vuosia,
pilvien peittäessä
aurinkoa
minua ei kaduta
juoda lasia tyhjäksi
soittaa suloinen sävel
enkä välitä
elämän viisauksista
tai kirouksista
olenhan siunattu
mahdollisuudella
toisen saan aina
ja toiseen en
rohkene koskea
ryhtiä elämä
vaatii,
salaisuutta käsikkäin
ja se työntää
minua eteenpäin
kunnes kaikki
ohi
ja vasta kun
kaikki on menetetty
ja sitä päiväähän
ei koskaan tule
sitä yliampuvaa
hellyyttä, joka
karkaa aina
käsistä ja
virittää harmonian
siitä huolimatta
että tunnen
ja jatkan eteenpäin
omaleimaista piirrettä
toivoa, joka sikiää
uhkasta ja
ei tiedä
pääseekö koskaan
perille
rakkaudesta
tuntematta mitään,
saamatta mitään
~~~~~~~~~~
Vain elämä
synnyttää elämää
voimia, jotka
liikuttavat sieluani
takomaan hopearahoja
sokeuteni näkemää
houretta,
viisautta ja kauneutta
ja sille
ei riitä että
saa sielun
sen täytyy saada
myös ruumis,
joka onnetonta
rakkauttaan palvoo
kykyä muuttaa
pimeys valoksi,
avaamalla verhot
päätelmiä taivaalta,
ennusteita onnesta
tai epäonnesta
kaikkia piiloon
peitettyjä tunteita,
joista sokeat
saavat tarkoituksen
elämälleen
elämän prostituoidut,
jotka huomaavat
tuulen repivän
nuput ja huiput
olemalla syy
veneensä
haaksirikkoutua
rakkaansa ihanille
kasvoille
juuri nyt
kun veneeni airot
sekoittavat sieluni vedet
rikkoen
nautinnollisuuden rajoja
samoja tavoitteita
ja kadonneen
romantiikan alkujuurta
pienen palan
sydäntäni,
tunnetta,
joka on aina
kohtalokasta intohimoa
väkevää aistillisuutta,
joka tietää
oman viehätysvoimansa
ja toivoo
kuten minäkin, että
tänään onnistaisi
elämähän ilmeisimmin
kirjoittaa
enemmän rakkaudesta
~~~~~~~~~~~~
Kuinka
kasvojesi kauneus
verhoaakaan sydäntäni
taulua,
jota elämän kehys
onnessaan kannattelee
tutkimatonta yön
voimistamaa
surua ja
rakkauden suloisia
tunteja
teroittaen halusi
ahmia kaipuusta
toivon kipinöitä
uuvuttavaan yöhön
rakastanko sinua
sittenkin
tänään enemmän
enemmän kuin aurinko
kiertää päivää ja
rakkauteni toivoo
onnea ja rikkautta
sielunsa
tyhjille sivuille
puolestasi
soutanut veneen
syvään sieluun
uuteen päivään,
samanlaiseen
kuin eilinen
täyteen halua
ja kateutta
saadakseni vastakaiun
vastaantulevan tunteen,
joka antaisi
itsestään
edes sormenpään
kokoisen arvoituksen
kuinka se
kostuttaa ja valuu
sisimpäni
herkimpään kohteeseen
herättää kysymyksen
luo esikuvia,
joita tukahdetut
tunteet etsivät
purkaakseen
seksuaalisen
paineensa
polttamalla itsensä
kaikki optimaaliset
liikkeensä
tihku, joka
jyllää elimistössä
olemalla kauneuden
kenttä,
jonkinlainen juhlapuku
kunnes
todellisuus tuo
syyllisyyden tunteen
virvoittavan veden
ääreen
se katsoo
ei koske
sydämessään tahtoo
nautintojensa aarretta
irtaantua ruumistaan
ja yrittäen
sietää pelkonsa
luomaa illuusiota
ja kun katson
uudelleen,
en pysty vaikuttamaan,
tekemään mitään
se vaan tulee
ja kysyy mitä
voisi tehdä
hyväkseni
mieleeni tulee
tulivuori,
värit ja
kaikki lämpimän veren
aiheuttamat väristykset
mitä halunkaan
elämältä,
joka alkaa aamuun
ja loppuu
välinpitämättömään
iltaan
miksi se
suutelee ja
on aina se
suloinen tuhlari,
joka
tuo aina
tienhaaraan
huonon omantunnon
tuskiin,
olemalla kone ja
toisessa haarassa
vapaa tunne
kyky tuntea sydämen
lyönnit
ihana
katseen
lepopaikka
kuinka ne
hurmaavat,
tuovat kaikkea mitä
onnellisuus pitää
sisällään
~~~~~~~~~~
Mutta miksi
aina palataan
samalle kehälle
samaan kauneuden
hehkuun
samojen kysymysten
äären
tilaisuusko tekee
varkaan vai
hidastus, jossa
elämme jokaisen
kohtauksen uudestaan
elämä tuntuu
pysähtyvän
kuin sydän, joka
ei saa tyydytystä
se naamioituu ja
heittää syrjähyppyjä
voimatta kokea
rakkautta
miten surkea
näyttelijä tuo
elämä
osaakaan olla
tuoden valon
silmien tasolle
ja
yrittäen kurkottaa
katsoa silmiin
epäröin tarttua
käteen
vesille, jossa
vaarat vaanivat
ja tekevät mahdottomasta
todellisuutta
siinä suudelmassa
meni vuosia,
pilvien peittäessä
aurinkoa
minua ei kaduta
juoda lasia tyhjäksi
soittaa suloinen sävel
enkä välitä
elämän viisauksista
tai kirouksista
olenhan siunattu
mahdollisuudella
toisen saan aina
ja toiseen en
rohkene koskea
ryhtiä elämä
vaatii,
salaisuutta käsikkäin
ja se työntää
minua eteenpäin
kunnes kaikki
ohi
ja vasta kun
kaikki on menetetty
ja sitä päiväähän
ei koskaan tule
sitä yliampuvaa
hellyyttä, joka
karkaa aina
käsistä ja
virittää harmonian
siitä huolimatta
että tunnen
ja jatkan eteenpäin
omaleimaista piirrettä
toivoa, joka sikiää
uhkasta ja
ei tiedä
pääseekö koskaan
perille
rakkaudesta
tuntematta mitään,
saamatta mitään
~~~~~~~~~~
Vain elämä
synnyttää elämää
voimia, jotka
liikuttavat sieluani
takomaan hopearahoja
sokeuteni näkemää
houretta,
viisautta ja kauneutta
ja sille
ei riitä että
saa sielun
sen täytyy saada
myös ruumis,
joka onnetonta
rakkauttaan palvoo
kykyä muuttaa
pimeys valoksi,
avaamalla verhot
päätelmiä taivaalta,
ennusteita onnesta
tai epäonnesta
kaikkia piiloon
peitettyjä tunteita,
joista sokeat
saavat tarkoituksen
elämälleen
elämän prostituoidut,
jotka huomaavat
tuulen repivän
nuput ja huiput
olemalla syy
veneensä
haaksirikkoutua
rakkaansa ihanille
kasvoille
juuri nyt
kun veneeni airot
sekoittavat sieluni vedet
rikkoen
nautinnollisuuden rajoja
samoja tavoitteita
ja kadonneen
romantiikan alkujuurta
pienen palan
sydäntäni,
tunnetta,
joka on aina
kohtalokasta intohimoa
väkevää aistillisuutta,
joka tietää
oman viehätysvoimansa
ja toivoo
kuten minäkin, että
tänään onnistaisi
elämähän ilmeisimmin
kirjoittaa
enemmän rakkaudesta
~~~~~~~~~~~~
Kuinka
kasvojesi kauneus
verhoaakaan sydäntäni
taulua,
jota elämän kehys
onnessaan kannattelee
tutkimatonta yön
voimistamaa
surua ja
rakkauden suloisia
tunteja
teroittaen halusi
ahmia kaipuusta
toivon kipinöitä
uuvuttavaan yöhön
rakastanko sinua
sittenkin
tänään enemmän
enemmän kuin aurinko
kiertää päivää ja
rakkauteni toivoo
onnea ja rikkautta
sielunsa
tyhjille sivuille
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut