Olin sokea
Eniten kadun, että olin niin sokea
Sokea omalle heikkoudelleni
Aina selän käänsin, kun eniten tarvitsit
En osannut
Eihän minunkaan huomattu lapsena
Siksi oli helpompi työntää kauemmaksi
Helpompi syyttää toista
Muutu sinä
Korjaa sinä tämä
Minä olen sokea
Molemmilla kasa sirpaleita repussa
Väärät keinot huutaa ne
Pelko voi voittaa
Peittää alleen kauniin
Suutelisin silti edelleen kahvin jälkeen
Hyppäisin silti kanssasi
Tunnistin sinut kyllä heti silloin
Ei me ensimmäistä kertaa kohdattu
Ilman varjoa en silti enää hyppäisi
Kuuntelisin tarkemmin
Yhdessä säröjä tutkisin
Rajat kanssasi piirtäisin
En pakenisi, vaan silmiin katsoisin
Näkisin sinut siinä vierelläni
Ja mitään en muuttaisi
Tiukasti pitäisin kiinni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hieno on runosi.