Hämärä ja
harmaa seurasivat
toisiaan
haluten värähtää
soinnitonta nälkäänsä
haaveidensa ulvahduksia
pieniä
reunoistaan
rispaantuneita
unelmia
intohimoa, jossa
kaipaus ja
ennakkoluulot
uhmaavat rohkeaa
silmät syvyyttä ja
pimeää
kuin kaksi
sisälleen kutsuvaa
kaivoa
ilmassa tuoksuvaa
satamaa
ja se kaikki
hohti pimeässä
tuntui kuin viimeisen
elollisen päivän
valo lankesi
sylkeäkseen ilon
sisuksistaan
~~~~~~~~
oliko silmäni
olleet sidotut
vai miksi en
nähnyt elämää
katua, jonka
etäisyyttä
mitataan
askeleilla, joita
laumat polkevat
rakastaen
jokaista ohikulkijaa
ja mitähän
se elämä
maksaakaan
odottamalla
alennusmyynnissä
olevaa kuolemaa
antaa vaan
kellonsa tikittää
päästää
ruumiinsa
velttouteen
tyhjöön
tuntematta haarojensa
välissä olevaa
kutinaa
kaipuuta jumalaan
tai
yrittämättä
irrottautua ketjustaan
varsinainen puudeli,
raiteeton
kykenemätön
eroamaan
oman tahtonsa
aikataulusta
~~~~~~~~
miksei ihokarva
nosta päätään,
saa punttiin vipinää
poistamalla tuota
tyköistuvaa
elämää, jonka
kaistat ovat
niin leveät, että
törmäyksiin ei voi
koskaan kurottaa
ja vaikka värikkäät
kynnet porautuisivat
lihaan, se ei
värise,
itke ilosta
anna himon
vääntää
kasvojen muotoa
anna katsoa
itseensä,
sieluun ja
syvemmälle
tunne kiihottumisensa
orgasmeja, joita
voisi vaalia
ja
murtautuessaan ulos
vuoropuhelusta
sisään käymättä,
kietoutumatta
koskaan oikeasti
ruumiiseen
naisen vapaaseen
markkinaan
aistien kesyttäjään,
joka toisi eläimen
lähemmäs päivän
murenevaa palaa
selkärankaa, joka
on vasten ihoa,
ihmistä
vain ulkokuori
leijumassa
painottomana
sisimmän yrittäessä
peitellä itseään
lämmöllä, jonka
rauhan tyyssija
on rakentanut
suunnistaessaan
kohti kotia,
kosketusta
soinnin,
värin ja valon
purkausta
lanteen tangoon
todellisuuteen,
erehdyksistä pahimpaan
~~~~~~~~
tunnen kuinka
nainen katsoo
minua
antaa alitajuisten
ajatusten pitää
seuraa
ja ymmärtää, että
välissä oli
jotain mitä
ei voi koskettaa
oli vain yritys
kaivaa sielusta
salaisuuksia, jotka
antaisivat merkin
toisivat vuodenaikaan
vaihtelua
tuoksullaan
luvan poistaa
sisällään asuva
levottomuus
kuinka pilvet
kulkevat
kuun yli
ja satavat
hunajaiset
suudelmansa
kuuman lakanan
kosketuksesi viileyden,
rusketusrajasi
kiihkeyden
syömään silmillään
elävältä
menettämään
otteen
soida pienenä
sävelenä, jota
on pakko hyräillä
~~~~~~~~
kenelle olen
antanut ruumiini,
kyvyn kontrolloida
voittamattomuuttani
sulautua ihoon,
joka kaulassa
roikkuu ja suutelee
huulten kauneutta
leimauttaa pinnan
liekkiin jokaisella
onnensa hetkellä
ja se hetki
merkitsee ihmistä
ihmisessä
kykyä estää
aurinkoa laskemasta,
nähdä rakkaansa
kuva silmissään
koskettaessaan
kuumuudellaan,
kuin luoti
olisi lävistänyt
sydämen
niin elävän
maun se jättää
ennustamatta
onnea tai
onnettomuutta
sadetta tai poutaa
mutta antaen
varmuuden,
että kauneus ja
totuus voittavat
päivän hehkun ja
synkän yön kyvyn
uhmata kuolemaa
kaikki yhden rakkauden tähden
olen valmis,
oletko sinä
osa tien sineä
usvaa sakeaa
ja uskotko totta tosiaan?
jopa ihmiseen, kauneuteen?
harmaa seurasivat
toisiaan
haluten värähtää
soinnitonta nälkäänsä
haaveidensa ulvahduksia
pieniä
reunoistaan
rispaantuneita
unelmia
intohimoa, jossa
kaipaus ja
ennakkoluulot
uhmaavat rohkeaa
silmät syvyyttä ja
pimeää
kuin kaksi
sisälleen kutsuvaa
kaivoa
ilmassa tuoksuvaa
satamaa
ja se kaikki
hohti pimeässä
tuntui kuin viimeisen
elollisen päivän
valo lankesi
sylkeäkseen ilon
sisuksistaan
~~~~~~~~
oliko silmäni
olleet sidotut
vai miksi en
nähnyt elämää
katua, jonka
etäisyyttä
mitataan
askeleilla, joita
laumat polkevat
rakastaen
jokaista ohikulkijaa
ja mitähän
se elämä
maksaakaan
odottamalla
alennusmyynnissä
olevaa kuolemaa
antaa vaan
kellonsa tikittää
päästää
ruumiinsa
velttouteen
tyhjöön
tuntematta haarojensa
välissä olevaa
kutinaa
kaipuuta jumalaan
tai
yrittämättä
irrottautua ketjustaan
varsinainen puudeli,
raiteeton
kykenemätön
eroamaan
oman tahtonsa
aikataulusta
~~~~~~~~
miksei ihokarva
nosta päätään,
saa punttiin vipinää
poistamalla tuota
tyköistuvaa
elämää, jonka
kaistat ovat
niin leveät, että
törmäyksiin ei voi
koskaan kurottaa
ja vaikka värikkäät
kynnet porautuisivat
lihaan, se ei
värise,
itke ilosta
anna himon
vääntää
kasvojen muotoa
anna katsoa
itseensä,
sieluun ja
syvemmälle
tunne kiihottumisensa
orgasmeja, joita
voisi vaalia
ja
murtautuessaan ulos
vuoropuhelusta
sisään käymättä,
kietoutumatta
koskaan oikeasti
ruumiiseen
naisen vapaaseen
markkinaan
aistien kesyttäjään,
joka toisi eläimen
lähemmäs päivän
murenevaa palaa
selkärankaa, joka
on vasten ihoa,
ihmistä
vain ulkokuori
leijumassa
painottomana
sisimmän yrittäessä
peitellä itseään
lämmöllä, jonka
rauhan tyyssija
on rakentanut
suunnistaessaan
kohti kotia,
kosketusta
soinnin,
värin ja valon
purkausta
lanteen tangoon
todellisuuteen,
erehdyksistä pahimpaan
~~~~~~~~
tunnen kuinka
nainen katsoo
minua
antaa alitajuisten
ajatusten pitää
seuraa
ja ymmärtää, että
välissä oli
jotain mitä
ei voi koskettaa
oli vain yritys
kaivaa sielusta
salaisuuksia, jotka
antaisivat merkin
toisivat vuodenaikaan
vaihtelua
tuoksullaan
luvan poistaa
sisällään asuva
levottomuus
kuinka pilvet
kulkevat
kuun yli
ja satavat
hunajaiset
suudelmansa
kuuman lakanan
kosketuksesi viileyden,
rusketusrajasi
kiihkeyden
syömään silmillään
elävältä
menettämään
otteen
soida pienenä
sävelenä, jota
on pakko hyräillä
~~~~~~~~
kenelle olen
antanut ruumiini,
kyvyn kontrolloida
voittamattomuuttani
sulautua ihoon,
joka kaulassa
roikkuu ja suutelee
huulten kauneutta
leimauttaa pinnan
liekkiin jokaisella
onnensa hetkellä
ja se hetki
merkitsee ihmistä
ihmisessä
kykyä estää
aurinkoa laskemasta,
nähdä rakkaansa
kuva silmissään
koskettaessaan
kuumuudellaan,
kuin luoti
olisi lävistänyt
sydämen
niin elävän
maun se jättää
ennustamatta
onnea tai
onnettomuutta
sadetta tai poutaa
mutta antaen
varmuuden,
että kauneus ja
totuus voittavat
päivän hehkun ja
synkän yön kyvyn
uhmata kuolemaa
kaikki yhden rakkauden tähden
olen valmis,
oletko sinä
osa tien sineä
usvaa sakeaa
ja uskotko totta tosiaan?
jopa ihmiseen, kauneuteen?
Selite:
Uskotko tien sineen, usvaan sankkaan sakeaan?https://www.youtube.com/watch?v=cYpgaKy7Duo
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
eletyn merkitystä avaa usein uusia näkökulmia,
sielusävelten muutosta, joskus jopa tahdon muutosta
siksi tärkeää on kuunnella tunteiden katveessa
kurottelua aina uuteen, se jatkua voi ikuisuuteen
Runosi alku Huikea!
Sitten sai kulkea sinisellä tiellä
levollisemmin, ajatusten siivittäessä kulkua.
Nähdä maisemia ihmisen sieluun,
kokea säväyksiä, ja suvantoja.
Kunnes loppua kohden noustaan avaruuteen!
Koetaan intohimoa, elämään.
H i e n o runo taas Sinulta, Kiitos.
Sivut