Mietin elämänlankaani,
muistin kokonaisia
elämänvaiheita
tuntui kuin
olisin esittänyt
tarinaa
hahmotelmaa
paraabelissa
ja se
tahtoi aina kääntyä
yläsalaisin
äänetön yö
tuntuukin
aina niin
pitkältä
rukouksen voiman
peitellessä ja
varjellessa maailman
pahuudelta
olin tässä,
yksin ja avoin
katsomaan
menneisyyden
ikkunaan
en tohtisi
särkeä lumousta
kylmä fakta
halusi
kaunistella
fiktioitaan
ihmisen halajamaa
onnellista loppua
kertoa totuus
omalla tavallaan
tai valehdella
päin kämmenselkää
kutsua ääni
nykyisyydestä
ja palauttaa se
menneisyyden
syöksykierteeseen
jokaisen sietämättömän
yrityksen
tunkeutua
murehtivaan sieluun
antaen elämän
demonien loihtia
omahyväisyydestä
elettyä elämää
sulattamatonta
menneisyyttä, joka
työntyy eetteriin,
vaikka sen työntää
syvyyksiin
ja näyttää
kauneuden naamioiman
rakkauden ja
hellyyden rumentaman
maailman
epätodellisen ja
äänettömän pilven
liikkeen
kuinka se korreloi
teeskentelemätöntä
maailmaa
ikuisesti mieleemme
piirtyneitä kuvia,
viuhkaa, joka
avautuu aamuun ja
sulkeutuu kuolemaan
silkan koreilunhalun
hehkua
inhimilliselle rohkeudelle
kirkkaalle ihanteelle
korkealla kiertäviä
planeettoja,
nousuveden kalvossa
väreileviä naaraita
synnyttäen tähtikuvioita,
raukeaa tyytyväisyyttä ja
uusiutumisen tuoksua
olemalla hiussuonistojen
meri, joka
laskee valtimoihin
kuinka tuo yön
tuoksu osaakaan
väkevöityä
niukan haureuden
koskettaessa
polvea
samaa fiilistä
viskin
noustessa maisemaan
kutkuttaessaan kurkkua
mennessään
persoonallisuus pukee,
mutta mieluiten
näkisin sinut
pinnattoman
pukemattomana
sielu väittää minun
rakastuneen ensimmäiseen
vastaan tulleeseen
en allekirjoita
tuulen puhumaa
vaikka en voinutkaan
laskea katsettani
alemmas tai
ylemmäs
tuijotin
ilmiö oli
hypnoottinen ja
se toistuu aina
samanlaisena
luulin menneisyyden
haaveeni haisevan,
mutta
ei
terapeuttinen suhde
rintoihin
ei pysty kätkemään
sitä mitä olen
sitä mitä
sisälläni tunnen
voimattomuuden auran
ottamassa maljoja
tulevaisuudelle,
kuun valaisemille
kasvoille
en katsonut
kasvoja
olin suhteessa
pyöreisiin
täyteläisiin muotoihin
vuoroveden
pehmentämiin
kurveihin
intohimon sanomaton
katse
hellien suudelmien
koskettaessa,
luoden
valokuvioitaan hämärään
Part II
kaikki hajanaiset
ja järjestelemättömät
viisaudet
varoittelivat
katsomasta
koskemasta
keski-iän pelkoa
maailman kauneimpia
rintoja,
jumalaisinta järjestystä
maailman päällä
tuntui kuin
olisin
valunut hiljalleen
kiintymyksen kammioon
kynttilöiden kultaiseen
valoon,
parfyymin tuoksuun
taivaankannen
tulessa
oliko tämä samaa
iloa,
vallankumouksellista
kiihkoa
jota
kuninkaat tuntevat
saadessaan haareminsa
karjuvan leijonan
rohkeuden ja
kyvyn painaa
kasvot kasvoihin,
ihon ja
muistin huokosiin
tavalla, jota
luontainen ujouskin
häpeäisi
verenkierron muutos,
kielen maku suussa
hajareiden kyky
suudella,
antaa inhimillisyydelle
monta syytä
lantioittaa
ikuisuus
kukoistava vehreys,
puhdas usko
rakastavaan jumalaan
naisen pehmeyteen,
naisen kykyyn
olla paratiisi,
esileikki
maailmankaikkeudelle
viileän tuulen
raikastaessa kasvojamme
taivasten valtakunnan
tuleminen,
aistillinen säväys
maan päälle
sillä jokainen, joka
on lumoutunut revontulista
tietää mitä
värein kyllästetty erotiikka
tarkoittaa
veren ja lihan
resonoidessa
jokaisen rakkaudellisen
teon hohtaessa
jälkivaloaan,
adrenaliinin tehdessä tietä
nääntymykselle
olinko
nyt siinä
hetkessä,
palaamattomassa
ekstaasin päällyskerroksessa
menneen avartaessa
nykyisyyden katsettani ja
vallatessa tietoisuuteni
mureuttaen lihallisuuden
merkityksen ja
minä poloinen
katsoin taas kaula-aukkoon
flirttailin kyltymättömänä
ja se lämmitti kun
kesäaurinko selkää
elämäni täydellisyys
katsoi ja kuunteli
ymmärsi kykyäni
olla vapautumiseni
suurimman askeleen
äärellä
kaikkien menetettyjen
vuosien paino
ja tarkoitin sitä
sytyttämällä kynttilän
naisen sieluun
paikkaan, jossa
kaikki tuntuu
tapahtuvan ensimmäistä
kertaa
olinko pelastanut
ihmiskunnan,
itseni
loisteliaan hulluuden
muodon, joka
on rakkaus
kasvoista kasvoihin ja
en itke muistoni
menetystä,
jumalallisuuden
sammumatonta
kiihkeyttä
kaikki on
naisessa
naisen
antaumuksellisuudesta,
joka kantaa
kuolematonta ruusua
sisimpäni runsaudensarveen
eikä se saa koskaan
aikaa järkiinsä
se,
ilmestyskirja oli
saanut petonsa,
rakkauden lähettilään
viedemällä takaisin
menneisyyteen
sielun luoliin
maalattuihin kuviin,
joissa on täyden
kukan edestä
elämää
ja aikaa
hajota palasiin
muistojeni
vaaravyöhykkeissä
langetaksemme syliin,
jonka
raakuus halaajaa
uusia kuvia
uutta menneisyyttä
tunteaksemme
onnellisuutta
yksittäisen rakastelun
värittämää
sisustettua kotia
ja se väritys
kumisee sisälläni,
virittää kohtaloni
anteeksipyynnön ja
rukouksen,
tyytyväisen kuiskauksen
saadessani riisua
yöpaidan
rinnat uhmakkaista
muodoista
muistin kokonaisia
elämänvaiheita
tuntui kuin
olisin esittänyt
tarinaa
hahmotelmaa
paraabelissa
ja se
tahtoi aina kääntyä
yläsalaisin
äänetön yö
tuntuukin
aina niin
pitkältä
rukouksen voiman
peitellessä ja
varjellessa maailman
pahuudelta
olin tässä,
yksin ja avoin
katsomaan
menneisyyden
ikkunaan
en tohtisi
särkeä lumousta
kylmä fakta
halusi
kaunistella
fiktioitaan
ihmisen halajamaa
onnellista loppua
kertoa totuus
omalla tavallaan
tai valehdella
päin kämmenselkää
kutsua ääni
nykyisyydestä
ja palauttaa se
menneisyyden
syöksykierteeseen
jokaisen sietämättömän
yrityksen
tunkeutua
murehtivaan sieluun
antaen elämän
demonien loihtia
omahyväisyydestä
elettyä elämää
sulattamatonta
menneisyyttä, joka
työntyy eetteriin,
vaikka sen työntää
syvyyksiin
ja näyttää
kauneuden naamioiman
rakkauden ja
hellyyden rumentaman
maailman
epätodellisen ja
äänettömän pilven
liikkeen
kuinka se korreloi
teeskentelemätöntä
maailmaa
ikuisesti mieleemme
piirtyneitä kuvia,
viuhkaa, joka
avautuu aamuun ja
sulkeutuu kuolemaan
silkan koreilunhalun
hehkua
inhimilliselle rohkeudelle
kirkkaalle ihanteelle
korkealla kiertäviä
planeettoja,
nousuveden kalvossa
väreileviä naaraita
synnyttäen tähtikuvioita,
raukeaa tyytyväisyyttä ja
uusiutumisen tuoksua
olemalla hiussuonistojen
meri, joka
laskee valtimoihin
kuinka tuo yön
tuoksu osaakaan
väkevöityä
niukan haureuden
koskettaessa
polvea
samaa fiilistä
viskin
noustessa maisemaan
kutkuttaessaan kurkkua
mennessään
persoonallisuus pukee,
mutta mieluiten
näkisin sinut
pinnattoman
pukemattomana
sielu väittää minun
rakastuneen ensimmäiseen
vastaan tulleeseen
en allekirjoita
tuulen puhumaa
vaikka en voinutkaan
laskea katsettani
alemmas tai
ylemmäs
tuijotin
ilmiö oli
hypnoottinen ja
se toistuu aina
samanlaisena
luulin menneisyyden
haaveeni haisevan,
mutta
ei
terapeuttinen suhde
rintoihin
ei pysty kätkemään
sitä mitä olen
sitä mitä
sisälläni tunnen
voimattomuuden auran
ottamassa maljoja
tulevaisuudelle,
kuun valaisemille
kasvoille
en katsonut
kasvoja
olin suhteessa
pyöreisiin
täyteläisiin muotoihin
vuoroveden
pehmentämiin
kurveihin
intohimon sanomaton
katse
hellien suudelmien
koskettaessa,
luoden
valokuvioitaan hämärään
Part II
kaikki hajanaiset
ja järjestelemättömät
viisaudet
varoittelivat
katsomasta
koskemasta
keski-iän pelkoa
maailman kauneimpia
rintoja,
jumalaisinta järjestystä
maailman päällä
tuntui kuin
olisin
valunut hiljalleen
kiintymyksen kammioon
kynttilöiden kultaiseen
valoon,
parfyymin tuoksuun
taivaankannen
tulessa
oliko tämä samaa
iloa,
vallankumouksellista
kiihkoa
jota
kuninkaat tuntevat
saadessaan haareminsa
karjuvan leijonan
rohkeuden ja
kyvyn painaa
kasvot kasvoihin,
ihon ja
muistin huokosiin
tavalla, jota
luontainen ujouskin
häpeäisi
verenkierron muutos,
kielen maku suussa
hajareiden kyky
suudella,
antaa inhimillisyydelle
monta syytä
lantioittaa
ikuisuus
kukoistava vehreys,
puhdas usko
rakastavaan jumalaan
naisen pehmeyteen,
naisen kykyyn
olla paratiisi,
esileikki
maailmankaikkeudelle
viileän tuulen
raikastaessa kasvojamme
taivasten valtakunnan
tuleminen,
aistillinen säväys
maan päälle
sillä jokainen, joka
on lumoutunut revontulista
tietää mitä
värein kyllästetty erotiikka
tarkoittaa
veren ja lihan
resonoidessa
jokaisen rakkaudellisen
teon hohtaessa
jälkivaloaan,
adrenaliinin tehdessä tietä
nääntymykselle
olinko
nyt siinä
hetkessä,
palaamattomassa
ekstaasin päällyskerroksessa
menneen avartaessa
nykyisyyden katsettani ja
vallatessa tietoisuuteni
mureuttaen lihallisuuden
merkityksen ja
minä poloinen
katsoin taas kaula-aukkoon
flirttailin kyltymättömänä
ja se lämmitti kun
kesäaurinko selkää
elämäni täydellisyys
katsoi ja kuunteli
ymmärsi kykyäni
olla vapautumiseni
suurimman askeleen
äärellä
kaikkien menetettyjen
vuosien paino
ja tarkoitin sitä
sytyttämällä kynttilän
naisen sieluun
paikkaan, jossa
kaikki tuntuu
tapahtuvan ensimmäistä
kertaa
olinko pelastanut
ihmiskunnan,
itseni
loisteliaan hulluuden
muodon, joka
on rakkaus
kasvoista kasvoihin ja
en itke muistoni
menetystä,
jumalallisuuden
sammumatonta
kiihkeyttä
kaikki on
naisessa
naisen
antaumuksellisuudesta,
joka kantaa
kuolematonta ruusua
sisimpäni runsaudensarveen
eikä se saa koskaan
aikaa järkiinsä
se,
ilmestyskirja oli
saanut petonsa,
rakkauden lähettilään
viedemällä takaisin
menneisyyteen
sielun luoliin
maalattuihin kuviin,
joissa on täyden
kukan edestä
elämää
ja aikaa
hajota palasiin
muistojeni
vaaravyöhykkeissä
langetaksemme syliin,
jonka
raakuus halaajaa
uusia kuvia
uutta menneisyyttä
tunteaksemme
onnellisuutta
yksittäisen rakastelun
värittämää
sisustettua kotia
ja se väritys
kumisee sisälläni,
virittää kohtaloni
anteeksipyynnön ja
rukouksen,
tyytyväisen kuiskauksen
saadessani riisua
yöpaidan
rinnat uhmakkaista
muodoista
Selite:
Niin...tota mm. stolichnayalla ja smirrellä on ihmeellinen vaikutus ihmisen luovuuteen. Mutta elämä on onneksi aina enemmän kuin yksi humalapäissä tehty laulu ja korillinen elämän eliksiiriä. Silti se laulu vaan voi joskus olla enemmän kuin moni arvaakaan. Otetaan laululle ja elämälle.
https://www.youtube.com/watch?v=2GclT-yT-0Y
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aistillinen, intohimoinen, hyvä runo.
Sivut