Olinko vielä
kuoriutumaton,
sokerilla veistetystä
hiestä
rakennettu laivanhylky,
joka ei tunne
satamaa
se hetki elämästä,
joka ajelehtii
nauhana
näyteikkunan reunaan
ja tuntee kiihkonsa
haihtuvan jälkiä
jättämättä
tunnelma muistuttaa
päässäni
soivaa biisiä
aivan kuin
pahanhajuinen
hengitys työntää
tuoksunsa
sieraimiini
työntää sitä mille
ei ole olemassa
siedettävää ratkaisua
on vain pimeässä
laatikossa
luotu maailma
pallo, joka
pyörii ja etsii
loihtivaa
valoa
varistaakseen
siitepölynsä,
löytääkseen
ne rakkauden
synnyttämät
huulet
löytääkseen
syntymättömän
elävän sikiön
jotta tyhjyyden
äärimmäinenkin reuna
olisi kasvualusta
kasvi,
joka
työntää silmunsa
sieluni heikkoon kohtaan
ja siellä avaruudessa
ne siemenet
kasvavat ja särkyvät
ilosta
tuskasta
jäinen kaste juomanaan
miksi tunnen täytenä
tyhjyyden,
maljani pohjalla
läikkyvän elämän
rippeet
vaikka uskoni
on ajoittain vahvempi
kuin tyhjää näkevät
silmäni
mieleni hairahtuu
aina vallankumoukseen
ja naisiin
ne tuntevat heikkouteni
ne tuntevat ja
antavat rakkautensa
ja muille se
maksaa
maksaa joskus
enemmän kuin
elämän
pihkaantua
ja jos menee
ja sanoo rakastavansa
saattaa se
rannaton maailmankaikkeus
täyttyä laivoista
ja meihin istutetaan
valjaat,
vankkurit ja
sitä makua on vaikea
vaihtaa ja muuttaa
pelkästä ajatuksesta
ettei rakastaisikaan
yksi tuoksu
tuntuu ihmisen muistissa
ja mielessä
pysyvän pidempään
mikä siinä muistojen
parfyymin tuoksuttamassa
haarassa voikaan
olla niin voimakasta
montaa asiaa
voi haihduttaa
helposti, mutta
yksi asia
voi muuttaa
ihmisen syvällisyyteen
persoonallisuuteen,
joka ottaa ihmisen
niin ettei kukaan
tunne itseään
otetuksi
ja silti sen
luoma totuus
luo puutteen
saa ymmärtämään
että rakkaus
on yksi
suurimmista
typeryyksistä
ja yö ei
henno olla
koskaan kulkijalleen
niin tunteeton kuin
päivän luoma kirkkaus
löytäessään uuden kappaleen
taivaalleen
mitä minä teen
elämä on
täynnä jonoja ja
merkkejä
joita en ymmärrä
mutta persoonalliselle
tavaralle on aina
ymmärrystä
kuinka se menettääkin
järkensä valoon,
mutta yöllä
se osaa pyydystää
ja sen avulla
sieluni menettää
tuskansa,
kaikki äänettömät
voihkaisunsa
sellainen antaa
saavuttamattomuudelle
merkityksensä
se saa hetkeksi
unohtamaan,
hetken ilman omaatuntoa
ihmistä pukee
henkilökohtainen jäykkyys
ja jos sen naamion
vielä saa olemaan
ilman läpitunkevaa
yrittämistä
ihminen saattaa
tuntea osaavansa
lentää,
kaivaa itsensä
keskelle kiimaista
elämää
joku voisi kutsua
sitä viimeiseksi voiteluksi
tai
äänettömäksi vavahteluksi
ilosta tehtyjä,
jotka eivät tunnista nimeään
edes saavuttuaan
perille
palaneiden
tähtien kuolemaan
jumala meitä
ja liitoja
siunatkoon,
mutta niin se vaan on
tässä varastettujen ruumiiden
valtakunnassa
että se seurustelee
kuoriutumaton,
sokerilla veistetystä
hiestä
rakennettu laivanhylky,
joka ei tunne
satamaa
se hetki elämästä,
joka ajelehtii
nauhana
näyteikkunan reunaan
ja tuntee kiihkonsa
haihtuvan jälkiä
jättämättä
tunnelma muistuttaa
päässäni
soivaa biisiä
aivan kuin
pahanhajuinen
hengitys työntää
tuoksunsa
sieraimiini
työntää sitä mille
ei ole olemassa
siedettävää ratkaisua
on vain pimeässä
laatikossa
luotu maailma
pallo, joka
pyörii ja etsii
loihtivaa
valoa
varistaakseen
siitepölynsä,
löytääkseen
ne rakkauden
synnyttämät
huulet
löytääkseen
syntymättömän
elävän sikiön
jotta tyhjyyden
äärimmäinenkin reuna
olisi kasvualusta
kasvi,
joka
työntää silmunsa
sieluni heikkoon kohtaan
ja siellä avaruudessa
ne siemenet
kasvavat ja särkyvät
ilosta
tuskasta
jäinen kaste juomanaan
miksi tunnen täytenä
tyhjyyden,
maljani pohjalla
läikkyvän elämän
rippeet
vaikka uskoni
on ajoittain vahvempi
kuin tyhjää näkevät
silmäni
mieleni hairahtuu
aina vallankumoukseen
ja naisiin
ne tuntevat heikkouteni
ne tuntevat ja
antavat rakkautensa
ja muille se
maksaa
maksaa joskus
enemmän kuin
elämän
pihkaantua
ja jos menee
ja sanoo rakastavansa
saattaa se
rannaton maailmankaikkeus
täyttyä laivoista
ja meihin istutetaan
valjaat,
vankkurit ja
sitä makua on vaikea
vaihtaa ja muuttaa
pelkästä ajatuksesta
ettei rakastaisikaan
yksi tuoksu
tuntuu ihmisen muistissa
ja mielessä
pysyvän pidempään
mikä siinä muistojen
parfyymin tuoksuttamassa
haarassa voikaan
olla niin voimakasta
montaa asiaa
voi haihduttaa
helposti, mutta
yksi asia
voi muuttaa
ihmisen syvällisyyteen
persoonallisuuteen,
joka ottaa ihmisen
niin ettei kukaan
tunne itseään
otetuksi
ja silti sen
luoma totuus
luo puutteen
saa ymmärtämään
että rakkaus
on yksi
suurimmista
typeryyksistä
ja yö ei
henno olla
koskaan kulkijalleen
niin tunteeton kuin
päivän luoma kirkkaus
löytäessään uuden kappaleen
taivaalleen
mitä minä teen
elämä on
täynnä jonoja ja
merkkejä
joita en ymmärrä
mutta persoonalliselle
tavaralle on aina
ymmärrystä
kuinka se menettääkin
järkensä valoon,
mutta yöllä
se osaa pyydystää
ja sen avulla
sieluni menettää
tuskansa,
kaikki äänettömät
voihkaisunsa
sellainen antaa
saavuttamattomuudelle
merkityksensä
se saa hetkeksi
unohtamaan,
hetken ilman omaatuntoa
ihmistä pukee
henkilökohtainen jäykkyys
ja jos sen naamion
vielä saa olemaan
ilman läpitunkevaa
yrittämistä
ihminen saattaa
tuntea osaavansa
lentää,
kaivaa itsensä
keskelle kiimaista
elämää
joku voisi kutsua
sitä viimeiseksi voiteluksi
tai
äänettömäksi vavahteluksi
ilosta tehtyjä,
jotka eivät tunnista nimeään
edes saavuttuaan
perille
palaneiden
tähtien kuolemaan
jumala meitä
ja liitoja
siunatkoon,
mutta niin se vaan on
tässä varastettujen ruumiiden
valtakunnassa
että se seurustelee
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=w4JawtXMRcM
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi