Silti uskon huomiseen

Runoilija New England

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England kuva
mies
Julkaistu:
657
Liittynyt: 14.10.2011
Viimeksi paikalla: 6.4.2024 18:00

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“Love is the longing for the half of ourselves we have lost.”  



Vuodet

Niin se
ihmistäkin liikuttava 
hetki saapui,
sydämen pulssi
laskiessaan vuosiaan

jotain mitä
ilman ei voi kuulla
itseään, 
hiljaisuutta

täyttäessään
omaa mittaansa,
antaessaan maansa murheiden
vielä odottaa

seistessään omilla jaloillaan
ja katsoessaan 
lumen peittämiä
jykeviä kuusia

elämänsä lankaa
silmissään
ja vaikka
hän hukkuisi
tähän kauneuteen 

hän lähtisi
hymyillen ja 
elämän maku kielellään

ollen osa samaa unelmaa
samaa 
hiljaisuutta ja rakkautta tulvillaan



Näistä sanoista on tahdikkuus kaukana

Olet kehosi varjo, silmäni liikkumaton
mutta putoat pimeästä valoosi
ja nyt nimesi on tavoittamaton taivaanranta,
josta muovaat ruumiisi

himoitsemasi kaukaisuutesi

olemalla uusi aika
uusi sisältö ja sen rosoiset ääriviivat

hetki jolloin tiedät muuttuneesi arvoitukseksi

enemmän kuin muistojesi haamu

mielikuvitelmaa jostain toisesta

ja miten se epätodellisuus antaa todellisuuden

tulevan rakkauden, joka läikähtää valoisaan nimeesi



Huojuva heinä

Elämän jos
antaa pantiksi,
miten sen
osaisi lunastaa
 
miten se
monen
vuosikymmenen
vaiteliaisuus
muuttuu ääneksi
 
miten kaksi
osaakin hengittää
samaan tahtiin,
tuntea elämän
virtaavan sisään ja
ulos
 
miten vuodet ovat
sitä muokanneet,
saaneet suunnistamaan
vaistojensa varassa
 
säteillä me
tason kielekkeellä
saamatta kosketusetäisyyttä
mihinkään
 
pelkääkö
se onnentunnetta,
koska tietää
sen
muuttuvan hyvästeiksi
 
kiihkon,
hellyyden
 
kaiken sen
rakkauden joka
on tehty toisillensa
 
silti se
hyökyy maailmaan
 
vaikka ihminen kulkee
ajassa kohti
tuntematonta
 
vaikka iho kuoriutuu
kerros kerrokselta
 
se tuntee rakkauden
kaipuumme,
ja niin siitä
versoo elämä,
huojuva heinä
 
sellainen hetkessä
siintävä välähdys,
joka ohimenevässä
tunteessaan
on onnellinen
 
jos vain sinä tulisit



Joka päivä ja joka ikinen yö
 
 Siinä lyhyesti elon retki
 ja summa viisauden ja määrä maan.
 
 Elämän, vapauden se ansaitsevi,
 ken itselleen ne kiistää joka hetki.
 
 Hän läsnä, rakkaus,
 käy vankkumatta täällä vaarain tiellä.
 
 Puhtaampi on tuskani kuin riemuni,
 kirkkaamat pilvet ja vihreys maan.
 
 Elämä, opeta minua onneni mennen
 syvemmin sinua rakastamaan.
 
 Hän tulee taas, te ilon tunsitteko
 niinkuin aalto.
 Se tuli hänen askeleitaan ennen
 
 Kipinä kirkkain, tuli pyhä
 kuin tähti tiellään pyhiinvaeltajan.
 Kun katkee, kirpoo kahleet kaiken,
 ajan,
 
 Sä loista aina, palat yössä yhä;
 
 RAKKAUS
 
 katseessa syvä.



Vastakohtaisuuksia

Kovuudelle on monta määritelmää
Pehmeys, onnen myötäjäinen
äänesi painolla
rakastan


Round and round

Olen kulkenut
ympyrää
silmät sidottuina

yksikään kierros
ei merkitse mitään

elämän sietämätön
totuus

luulen olevani
piilossa ja
kaikki onkin
läpinäkyvää

mutta ne silmät
eivät sitomattominakaan
näe tekojen ääreen

läpinäkyvän valheen
läpi

tottelevat vain käskyjä
ja säilyttävät kunniansa

huolettoman vastuuttomuuden
tunteen

ja karuselli vaan pyörii



Perhoskesä

Olen lentänyt
ja etsinyt
tehdessäni mielikuvistani
päivän ja
odottanut sitä
mikä koskaan ei tule

yötä joka olisi
epätodellisen vastakohta
kuorien todellisuuden
esiin

eksyttäisi epätoivon
kaukaisten ääreen

hämmennys on
hänen nimensä,
se jota kieli ei
satuta

kuiskaus ei sytytä,
ainoastaan aistit
heräävät naamioiden
takaa

ne jotka ovat himon
ja rakkauden väliin
kätkeytyneet,
harhailevaan huokaukseen
paenneet

vuodenajat taipuvat
päivästä iltaan
keväästä kesään
kertoen salaisuuksiaan

kalpeiden kasvojen ääreen

kuollen laillamme
onnellisena,
kaivaten syvästi ja
eläen vain sitä yhtä ainoaa varten



Don't Dream It's Over

Elämä

on pesäänsä
mahtumattomille
poikasille
kurkistus horisonttiin

vanhukselle
käyntikorttinsa
jättänyt
rosvo

seisovaksi
muuttuneen ilman

jalkapohjaa hiertävä
tekemätön

nyt kun
katson eteeni

haistamalla eilisen

hellalle palaneen
elämän rippeen

mustelman, joka
nousee tallotuista
unelmista

huomisen viereen
nukahtavasta
rakkauden äärestä

kiihkosta
tislaantuneet sanat

eletty elämä

kyky rakastaa
kunnes kipua
ei enää tunne

ole olemassa

ja pimeys
silmissä

hymyilevää iloa täynnä



Shine On Me

Sokeassa metsässä
alastomien puiden
pimeydessä
minun valtakunnassani,
sinut minä tahdon

Sielussani palaa
jäähyväisten roviolla
syyllisyyden risti
täynnä nälkäisiä suita,
mutta sinut minä vain haluan

Vaellan varjoissa
auringon ympäri
etsien vapautta
silmiesi kaukaista väriä
joka ovien raoista
aiheuttaa viluni ja vapinani

Jäätyneen ihon lailla
kouristaa peilikirkas kaipaus
tihkuvana räntänä
hokien kosketuksen kipinää
toivoen jään särkyvän välillämme
sillä sinun kosketustasi minä vain haluan

"See me walking, see me crawling
Shine, shine on me"



Live Tomorrow

Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

miksi murtaisin lumouksen?

vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

en katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut



Taas kuutamolla

Vaikka kuun sirppi
neitsyen kohtua valaisisi
ei se meitä perisynnistä
vapauttaisi,
kompuroimatta korjaisi
ja aurinkoa synnyttäisi
paitsi rakkaudesta



Vapaus

Vapauden ihana hetki,
ei yhtään lupausta
ei voittajia, eikä häviäjiä
tuntea vapauttava tuoksu matkan päästä
sillä rajattomana tiedät
missä rajasi kulkee
Kadota hetkeksi ja astua sen yli
saapumatta koskaan perille



Sataa

Taas sataa,
tuulesta ratiseva pisara
kosteutena ihon läpi
Tuska sammuu,
mutta se ei armahda
Monta ihonmyötäistä
hienopesua siliäville,
jumalan lahja viattomille



Ahonlaita

Maailma on täynnä
pyyntöjä ja kieltoja,
pieniä kiellettyjä syntejä
Lakipisteen hurmos
huutaa vapautta
puraista eroottista kokemustaan
Imeä ja niellä
tuntea viipyilevän makean röpelöinen maku,
rönsyjen hidas nautinto
Suuret punaiset mansikat

 
 
Onko muistin
valppaasta taakasta
seurauksia,
tuomioita

tuntuu kuin
laimentamaton
tai suorastaan
kaunistelematon
koskemattomuus
kääntää romanssin
murheeksi

sellainen
raivo sisuksissa
röykyttää
jopa puut juurineen

tuo itkevän sateen
suomimaan maata

vastasyntyneen väkevien
kourien kuristaessa
hyökyvin aalloin

käärmeetkin
lähtivät pesistään
repien ovet saranoiltaan

olen aivan lopussa,
elämä tuntuu
ottaneen viimeiset
keinot käyttöön

toivoi tuulen rauhoittuvan
rukouksensa voimasta

tarttumalla krusifiksiinsa

suudellakseen sen
suurta päätä ja
siunaten ympäristöään

sanojen kauneus
tekeekin vaikutuksen
ja elämä menettää
tajuntansa

tiputtaa ensimmäiset
verenpunaiset pisarat,
irti riuhtaistun
veneen massan ja
voiman

unenomaisen kyvyn
leikata sirpaleita,
elämän juovia

kaiken sulaessa ympäristöön

aivan kuin
viini imeytyy
sametin pehmeyteen

maa tuoksuu
ja sulaa kielenpään
koskettaessa
suloisen ihon pintaa

olisiko tämä
viimeinen rakastuminen
ennen teloitusta

aikaa, jossa
elämä loppuu olemasta

oli vain pala
minä ja
Morrison elokuvaa

nainen ja luja usko
jumalaan

oliko nyt noustava
tikkaita
yhdellä kädellä
pitäen toista hyvänä

yrittikö sielu
erottautua
ruumistaan
kuin siemen juuri
kauneimman
rakkauden teon
täydellisyydessä

minä en pelännyt

julmasti ristiinnaulittu
katseli hahmoani
ja tuntui kuin
olisin
saanut osani

veljellisen yhteyden
taivaallisiin
hohtaviin kuvioihin

kuinka niistä
versoi sisäistä
voimaa taltuttaa
tuo sisäinen vihollinen

epävarmuus

elämä, jonka
tasaisen pinna alla
kuohuu kauhu

muistojen pato,
joka tukkii
kaikki valtimot

eksyttää tie,
kosketuksen ihmiseen

hikoilen

ja annan ulkonäön
leimata,
merkitä kauneuden
kylkiäisen

yksinäisyyden



~~~~~~~~~~~~




Harhailen taas
kovin kauas
niistä tikapuista ja
käsi neidon
pauloisissa käsissä

loppumattomia
yltäkylläisiä kuvia
muistin sokkeloisista
kerrostumista

katse, josta
ei voi saada
tarpeekseen,
kyllikseen

niin suurta iloa
pitkien sormien
haroessa pitkiä
hiuksiaan

vuorijonoa,
jonka tehtävä
oli näyttää etäiseltä

olemalla luonnollinen
ja turmiollinen
samassa palavassa
taivaassa

ei jumalaton
eikä tasapainoton

silmän tuijottaessa naista
primitiivisellä himolla

ruumiista hävisi
tunto kuin
puudutetusta
elämän pinnasta
häviää haureus ja
heikkous

kuutamon kehystämä
keho,
pehmeät ja
rehevät muodot

rintojen hahmo
ja vyötärön kaari

uneni ovat
murskattuja
kauneudella

sormet huulilla
saaden
viipyilevän
hajuveden humisemaan

jättämään
merkin,
huulipunan arvoisen
charmin ryöstäytyä
suuta pidemmälle

kiihkeys, joka
kivisti kuin
joku olisi työntänyt
miekan selkäruotoon

omalaatuinen nimi
on vetovoimalla

aseeton rakkaus,
joka kehrää
kissan tyytyväisyyttä

roihuavia säänvaihteluita
kieltä, joka lentää
linnun kepeydellä ja
laulaa enkelin
haavoittumattomuudella

elähdyttävä
purjehdus sielun
syvimpiin mysteereihin

osana likomärkiä
ja väriseviä
naurunpyrskähdyksiä

vaseliinilla voideltuja
helliä eleitä
pilvien kätköissä

mikä on todellista
ja mikä
olennaista

läheisyys sai
lamauttavan otteen

paitani repeytyi
auki ja verenperintö
peitti rinnan alueen
suudelmilla

olinko varttuneempi
palavassa kiihkossani
kuin tajutessani
olevani uinunut
ruusupiikkien alle

saanut balsamia
sielulleni

tuo nainen, jonka
kasvot vaihtoivat
hahmoa maailman
silmissä

kuinka nainen voikaan
näyttää vaaralliselta
ja samalla neitseelliseltä
valkoisessaan


~~~~~~~~~~~~~~


Olinko ainut
todistaja onnellisuudelle

kuinka se pursui
kuin kirkas hunaja
löytää paikan
omatekoisessa aitauksessa

vai oliko se
kuolio,
joka jätti kuolemaan
rakkaansa käsiin

katseen joka
sulkeutuu ja
haarniskoituu ottamaan
vastaan kaiken
minkä elämä
antaa

kirkkaita kuvia,
joista pystyi
tunnistamaan
persikan tuoksuvan
puutarhan

kammoten täydellistä onnea

varpaista suuhun
hyökyvää aaltoa

jonka ainut
tehtävä on
kirjoittaa eletyn
elämän jokainen
haave ja murhe
kasvoihini

tasavälisiin ryppyihin

olin haihatellut
ihanaa näköalaa
ja kuitenkin
elämä oli jo
päättänyt

miten voimakas
olinkaan ollut ja
nyt

nöyryytys oli
primitiivisellä tavalla
puhdas ja täydellinen

hurmaantuminen oli
hävinnyt pieniin ja
pulleisiin silkkikerroksiin

rakkauden taistelukenttä
oli muuttunut
selviytymistantereeksi

haavoittavaisuuden virne
loi voimattomuutensa

naamionsa ja
oman paljastumisen
pelkonsa

tummien silmien horisontin
takaa näkyi
enää kuolema

myrsky ja tulva,
joka ottaa
aina loppujen lopuksi
omansa

ja jos pitäisi
nyt hereillä olevana
päättää
ja sanoa
oliko elämä
lunastettavissa

onko rakkaudella
sielu ja
aallon muodot

onko suru tylyä
käytöstä tai
voimani taottua
terästä

jossa
villin elinvoimainen
näkee kauniita
tekoja riettauden valossa

ruutuja, jotka
liikuttavat
hetkestä toiseen
olemalla pään ja
sydämen voima

rakkaus vai
unohdus

jättäen
hyvät kuolemaan
ja elämän nautinnot
rohkeiden käsiin

silloin en toivottavasti
pelkää elämää,
rumuutta tai surullisia silmiä

vaan olen
sinussa niin kuin
minä sinussa on
rakkaus, joka
näkee tuhat syytä

nousta maasta
taivaaseen
tai vaikka
helvettiin

ollakseen kaikki

ja sen jälkeen
ei mitään

yhdenkään
maallisen murheen
koskettaa ja
yrittää tehdä numeroa

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Vähän liian pitkä makuuni mutta sisältää niin upeita kielikuvia, että on pakko lukea useampaan kertaan. Kiitos runostasi!
Mulla on tukuttain intohimoja, mm. puhutteleva Saarismainen filosofia, ajattelu ja etenkin kauniit sanat, joten lopputulos on sikäli ihan itsensä näköinen;)

Kiitos sinulle.
Ihanaa tekstiä jälleen. Tämä on kuin pieni elämänkerta.
Kiitos kannustuksesta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
New England Wind of change 27.5.2018 3 Runo
New England Tyhjiö 27.5.2018 1 Runo
New England Halun voima 25.5.2018 1 Runo
New England Boheemin märkä päiväuni 25.5.2018 3 Runo
New England Roviolla 24.5.2018 3 Runo
New England Jailbreak 24.5.2018 1 Runo
New England Ihminen heinäsuovassa 24.5.2018 0 Runo
New England Paradise 23.5.2018 2 Runo
New England Hair of the Dog 22.5.2018 2 Runo
New England Teardrop 22.5.2018 2 Runo
New England Horros 22.5.2018 4 Runo
New England In the air tonight 10.5.2018 2 Runo
New England Minne tuulet vie 10.5.2018 2 Runo
New England L'Aigle Noir 8.5.2018 6 Runo
New England Vain yksin me kaksi 6.5.2018 5 Runo
New England Valo 3.5.2018 3 Runo
New England Kaikki tahtoo 3.5.2018 3 Runo
New England Elämä janottaa 2.5.2018 4 Runo
New England La clé 1.5.2018 3 Runo
New England Une Femme Comme Une Autre 29.4.2018 3 Runo
New England Come Hell or High Water (time after time or love and time) 23.4.2018 3 Runo
New England Dream On 8.4.2018 3 Runo
New England One day 2.4.2018 8 Runo
New England The Love will come again 30.3.2018 3 Runo
New England You're The Inspiration 8.3.2018 4 Runo
New England Elämä lupaa 8.3.2018 6 Runo
New England Ytimeen 5.3.2018 4 Runo
New England Ukkosta ullakolla & Sinuhe haaveilija 3.3.2018 2 Runo
New England Sinä ansaitset kultaa 3.3.2018 0 Runo
New England Surulapsi 3.3.2018 5 Runo
New England Malja 2.3.2018 0 Runo
New England Kelpaat kelle vaan 28.2.2018 2 Runo
New England Outoon valoon 27.2.2018 4 Runo
New England Mies joka rakastaa itseään 25.2.2018 3 Runo
New England Nenästä verta, sielusta kultaa 24.2.2018 4 Runo
New England Nothing Else Matters 18.2.2018 2 Runo
New England Ihmeeni 17.2.2018 3 Runo
New England Rakasta mut palasiks 17.2.2018 2 Runo
New England Satamiljoonaa kertaa 16.2.2018 3 Runo
New England Kato Mua Silmiin 15.2.2018 4 Runo
New England Momentumii 13.2.2018 7 Runo
New England Can't Take My Eyes Off You 11.2.2018 4 Runo
New England Undisclosed Desires 11.2.2018 2 Runo
New England The Year Of The Cat 7.2.2018 3 Runo
New England Nights in White Satin 4.2.2018 6 Runo
New England Anna Mulle Lovee Part 1&2 2.2.2018 3 Runo
New England Don't Dream It's Over 30.1.2018 3 Runo
New England A Whiter Shade Of Pale 28.1.2018 3 Runo
New England Satanalliset säkeetkö 28.1.2018 5 Runo
New England Mitä rakkaus on 27.1.2018 6 Runo

Sivut