Kaikki se
kohtaamani
elämän ravinto,
ajatukseni ammentaja,
rauhaani tavoitteleva
ihana lauha sade
kuin
kiivaasti kiljahteleva
juhlan kyllästäjä
kaiken se ahnehtii
ja
kaiken se menettää
niin kuin aurinko
kiertää uutta päivää
hukuttaen kalliit hetket
varkain ikuisuuteen
nostaen tiedonpuutteeni
viisauteen,
tarjoten ylistystä
elää sinussa
kaikki ne kirjoitukset
ihosi pinnassa
kaikki ne reitit,
joita tutkimme
täyttymyksen
vapinassa
merkiten meille
vuoroin täydellisyyttä ja
vuoroin kesyttömyyttä
syöstä kauneus ja
oikeus omalle
jalustalleen
rakkautemme lasta
ei voi julistaa
jumalaksi,
yksinäisten rantojen
paratiisiksi
vaikka se
näkisi kaiken,
kestäisi kaiken
ja olisi jopa
kuolemista suurempi,
sillä sielumme ranta
on synneistä täynnä,
jota myös
petetyiksi kasvoiksi
syleilyn voima
kutsuu
kaikki ne punotut
juonet
joita sydämemme
tarjoaa
luullessaan
rakkauden rajattoman
valtakunnan
ottaneen otteen
rakastelun liukuhihnoista
ja niin lähellä
ovat maailmamme
vain
hengityksen etäisyydellä
hellyydestä
orgasmin suloinen
kuolema,
jota edemmäs
ei voi
seisahtua edes
huuliesi kosketuksen
liekkimeressä,
raahautunein kynsien
tuntien puiden lehtien
suojaavan rakastavaisia
aukeavien nuppujen
jatkaessa
matkaansa
nilkoista kaulan
eroottisille alueille
elämän kartta,
sen koko
noste ja rappio
ja luonnollisen
koristelematon
sisäinen kauneus
yhdistettynä tekojensa
summaan määrää
voimansa haavoittaa
hyveensä kohdetta,
nähdä ruumiinsa kuolemassa
rakkautensa kuolema
riippuvan vuodenajan
vapisevassa kylmässä,
iltaan saapuvan päivän
hämärässä
näet vielä
tulen hehkuvan ja
rakkauden vahvistuvan
ennen kuin siitä
pitää tuhkansa päällä
luopua,
antaa
mustan yön viedä
mukanaan
hengen majapaikassa
asuu elämä, joka
pitää runoja
kotinaan ja niiden
huoneita yhdistää
viiva, jota seuraamalla
näet että rakkaus on
syntini ja viha
hyveeni ja ettei niitä
pidä tuomita
lohdutukseen ja epätoivoon
vaan kun annat pois
itsesi niin
säilyt ja elät,
maalaat tiesi
tuleville polville
kohtaamani
elämän ravinto,
ajatukseni ammentaja,
rauhaani tavoitteleva
ihana lauha sade
kuin
kiivaasti kiljahteleva
juhlan kyllästäjä
kaiken se ahnehtii
ja
kaiken se menettää
niin kuin aurinko
kiertää uutta päivää
hukuttaen kalliit hetket
varkain ikuisuuteen
nostaen tiedonpuutteeni
viisauteen,
tarjoten ylistystä
elää sinussa
kaikki ne kirjoitukset
ihosi pinnassa
kaikki ne reitit,
joita tutkimme
täyttymyksen
vapinassa
merkiten meille
vuoroin täydellisyyttä ja
vuoroin kesyttömyyttä
syöstä kauneus ja
oikeus omalle
jalustalleen
rakkautemme lasta
ei voi julistaa
jumalaksi,
yksinäisten rantojen
paratiisiksi
vaikka se
näkisi kaiken,
kestäisi kaiken
ja olisi jopa
kuolemista suurempi,
sillä sielumme ranta
on synneistä täynnä,
jota myös
petetyiksi kasvoiksi
syleilyn voima
kutsuu
kaikki ne punotut
juonet
joita sydämemme
tarjoaa
luullessaan
rakkauden rajattoman
valtakunnan
ottaneen otteen
rakastelun liukuhihnoista
ja niin lähellä
ovat maailmamme
vain
hengityksen etäisyydellä
hellyydestä
orgasmin suloinen
kuolema,
jota edemmäs
ei voi
seisahtua edes
huuliesi kosketuksen
liekkimeressä,
raahautunein kynsien
tuntien puiden lehtien
suojaavan rakastavaisia
aukeavien nuppujen
jatkaessa
matkaansa
nilkoista kaulan
eroottisille alueille
elämän kartta,
sen koko
noste ja rappio
ja luonnollisen
koristelematon
sisäinen kauneus
yhdistettynä tekojensa
summaan määrää
voimansa haavoittaa
hyveensä kohdetta,
nähdä ruumiinsa kuolemassa
rakkautensa kuolema
riippuvan vuodenajan
vapisevassa kylmässä,
iltaan saapuvan päivän
hämärässä
näet vielä
tulen hehkuvan ja
rakkauden vahvistuvan
ennen kuin siitä
pitää tuhkansa päällä
luopua,
antaa
mustan yön viedä
mukanaan
hengen majapaikassa
asuu elämä, joka
pitää runoja
kotinaan ja niiden
huoneita yhdistää
viiva, jota seuraamalla
näet että rakkaus on
syntini ja viha
hyveeni ja ettei niitä
pidä tuomita
lohdutukseen ja epätoivoon
vaan kun annat pois
itsesi niin
säilyt ja elät,
maalaat tiesi
tuleville polville
Selite:
Niin luopua tai luovuttaa, ensimmäinen enemmän tietoista, surutyötäkin vaativaa ja identiteetin uudelleen rakentamista, kun taas jälkimmäinen on enemmän pelkuruutta, silmien ummistamista ja joskus ehkä oikein viisaasti käytettynä jopa kokonaisuuden ymmärtämistä.
Tosiasioiden tunnustaminen on merkittävä vaihe viisastumisessa. Heikkoutensa tunnustava ehkä hetkittäin murenee, mutta jälleen pitkässä juoksussa vahvistuakseen. Itsehillintä emotionaalisesti paineisessa tilanteessa on viisautta. Elämänymmärrys antaa ihmiselle keinon hallita ilmiöitä.
Itsensä vahvistaminen ja uudistaminen kysyvät heikkenemistä, jotta voi vahvistua. Rehellinen nöyrtyminen tosiasioiden edessä on viisautta ja se vahvistaa. Avoimuuteen ryhtyminen on oppimisen alku eli avoimuus ja nöyryys asioiden edessä johtavat niiden hallintaan. Se, joka kestää vaivaa oppiakseen, se oppii ja tulee vahvemmaksi.
Ajatuksia selitteeseen....
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut