Pienikokoiset
muistot ovat
vapautuneet
miten kauniisti
hymyilevät kasvot
tervehtivät
ihmiselle
ominainen tunteeton
värittömyys
vaihtunut
kauneuden kaipuuseen
miten olinkaan
viehättynyt
niiden suomiin
lupauksiin
hymyilemällä
takaisin
hellyyden kaipauksen
luomin valtuutuksin
-
nuoruuden
tottumattomuus
tai
oikeastaan sellainen
mielentilan
ensikertaisuus
johdatti
askeleitani
yllä kaartavan
taivaan tarjoamiin
houkutuksiin
silmien raon
omainen
tirkistys ympäristöön
kuin
oven avaimen reikä
olisi rohkaissut
sieluani
avaamaa
aisteilleni uuden
maailman
miten kosketus
voikaan tuntua
taivaalliselta
sitä samaa sineä
meren tyyntä
villiä puhtautta,
jota uneni
olivat piirtäneet
jo vuosia
uskomuksinaan
aineettoman
kykyyn
tehdä kaikkeus
äärettömän kaukana
ja silti
olin haltioitunut
näkymästäni
uuden näkymän
ja tunteen kietoutuessa
ympärilleni
-
sitä uskaltautuu
päivä päivältä
aina pidemmälle
antaa eilisensä
herätä eloon ja
synnyttää
tietonsa
siinä on
sitä samaa
pakanallisuutta
kuin viina, joka
sekoitettuaan
pään
herättääkin
kohmelonsa aamuun
ja kaikki on
kuitenkin kuten
ennenkin
yhtä kokemusta rikkaampana
tai miten mikään
voisi olla niin
vaarallista,
että pimeys
olisi sen lopputulos
sokeus
sovittamattomasta
synnistä
ei,
sieluni halusi
laajentaa kokemuksiaan
upottaa sen
pinnastaan
syvempiin vesiin
hehkuttaa kuumeeni
yön ja päivä väliin
laulaa kuin lintu
sulattaen
yksinäisyyteni
kärsimykset
onnellisuuteni nurkkiin
omalla
persoonallisella tavallaan
-
janosin hukkumista
väreilevän kehon
uumeniin
miten rinta
rintaa vasten kohoaa
koskemattoman ruumiini
kalpeudessa
se muuttaa
ihmisen elämän
silloin tajuaa
kaiken saavuttamattoman
olevan lähin päämäärä
ja kurotus aina seuraavaan
kovimpien tunnontuskien
raadellessa tietään
tai niin sitä
keskenerisyydessään
aina luulee
tuntee jumalansa puhuvan
sellaista voimavirtojen
hengellisyyttä,
jota esiintyy
ja kerääntyy
vain sieluni
keskeneräisyyteen
-
aistit asettuvat
järjen ulkopuolelle
antavat jokaisen
tekosyyn tehdä
mitä niitä haluttaa
jokainen tunnekuohu
vapauttaa energiansa
ja
ne metrien korkeat
aallot
taipuvat aina
hiljaisuuteensa
-
tyydyttymättömyys
hallitsee ja johdattaa
meitä
se tuo rajalle,
jossa on
päätettävä
olenko sen arvoinen
puhutteleeko
sisintäni kuten
haluaisin sen
olevan
tai edes puolet siitä
tai no
jos kuitenkin
ihan vaan
ohimennen unohtaen
sitten ollaankin
jo uskon ja
taikauskon palveluksessa
kaukana tämän
oikean maailman
ulkopuolella
-
tänä päivänäkin
tirkistelen siihen
rakoon
sen oviaukon
maisemaa
raotan silmiäni
tunteakseni
sen vaikutuksen
periaatteeni
halusi lumoutua
vaarattoman katselijan
ominaisuudessa
tutkia
tiedostamattomuuttani
totunnaisista tavoista
ja silti sieltä pilkistää
aina omatunto
se sama, joka
luo välimatkaa
ja
toisessa muodossaan
koskettaa viehkeimmillään,
lähes hurmoksenomaisesti
ja
silti
ei tahdo päästää lähelleen
mielihyvää tarpeilleen
-
sitä sieluni kaipaa
paikkaa
sen kaiken kauniin
liikahtaa sisällään
olisitko jo valmis siihen
jotain vain meitä varten
jotain pientä kuten rakkauteen tirkistelevä sydämeni
jolla on paljon enemmän sanottavaa
kuin ihon kostuttamilla huulilla
ja järkeni järjettömyydellä
tai
miten luonnollisuutesi peitto
on sijattuna
osoitteeni nimettömyyteen
-
niin paljon ja
silti riittämättömyyteni
kyky kurottaa jotain
puuttuvaa kohti
johonkin jonka
olin
kaukaisuudessa
jo nähnyt
tämän ilon ja ikävän
pyhä yksinkertaisen
kärsimättömyyteni
toivoessani
levottoman sielusi allekirjoittamaa todentamista
muistot ovat
vapautuneet
miten kauniisti
hymyilevät kasvot
tervehtivät
ihmiselle
ominainen tunteeton
värittömyys
vaihtunut
kauneuden kaipuuseen
miten olinkaan
viehättynyt
niiden suomiin
lupauksiin
hymyilemällä
takaisin
hellyyden kaipauksen
luomin valtuutuksin
-
nuoruuden
tottumattomuus
tai
oikeastaan sellainen
mielentilan
ensikertaisuus
johdatti
askeleitani
yllä kaartavan
taivaan tarjoamiin
houkutuksiin
silmien raon
omainen
tirkistys ympäristöön
kuin
oven avaimen reikä
olisi rohkaissut
sieluani
avaamaa
aisteilleni uuden
maailman
miten kosketus
voikaan tuntua
taivaalliselta
sitä samaa sineä
meren tyyntä
villiä puhtautta,
jota uneni
olivat piirtäneet
jo vuosia
uskomuksinaan
aineettoman
kykyyn
tehdä kaikkeus
äärettömän kaukana
ja silti
olin haltioitunut
näkymästäni
uuden näkymän
ja tunteen kietoutuessa
ympärilleni
-
sitä uskaltautuu
päivä päivältä
aina pidemmälle
antaa eilisensä
herätä eloon ja
synnyttää
tietonsa
siinä on
sitä samaa
pakanallisuutta
kuin viina, joka
sekoitettuaan
pään
herättääkin
kohmelonsa aamuun
ja kaikki on
kuitenkin kuten
ennenkin
yhtä kokemusta rikkaampana
tai miten mikään
voisi olla niin
vaarallista,
että pimeys
olisi sen lopputulos
sokeus
sovittamattomasta
synnistä
ei,
sieluni halusi
laajentaa kokemuksiaan
upottaa sen
pinnastaan
syvempiin vesiin
hehkuttaa kuumeeni
yön ja päivä väliin
laulaa kuin lintu
sulattaen
yksinäisyyteni
kärsimykset
onnellisuuteni nurkkiin
omalla
persoonallisella tavallaan
-
janosin hukkumista
väreilevän kehon
uumeniin
miten rinta
rintaa vasten kohoaa
koskemattoman ruumiini
kalpeudessa
se muuttaa
ihmisen elämän
silloin tajuaa
kaiken saavuttamattoman
olevan lähin päämäärä
ja kurotus aina seuraavaan
kovimpien tunnontuskien
raadellessa tietään
tai niin sitä
keskenerisyydessään
aina luulee
tuntee jumalansa puhuvan
sellaista voimavirtojen
hengellisyyttä,
jota esiintyy
ja kerääntyy
vain sieluni
keskeneräisyyteen
-
aistit asettuvat
järjen ulkopuolelle
antavat jokaisen
tekosyyn tehdä
mitä niitä haluttaa
jokainen tunnekuohu
vapauttaa energiansa
ja
ne metrien korkeat
aallot
taipuvat aina
hiljaisuuteensa
-
tyydyttymättömyys
hallitsee ja johdattaa
meitä
se tuo rajalle,
jossa on
päätettävä
olenko sen arvoinen
puhutteleeko
sisintäni kuten
haluaisin sen
olevan
tai edes puolet siitä
tai no
jos kuitenkin
ihan vaan
ohimennen unohtaen
sitten ollaankin
jo uskon ja
taikauskon palveluksessa
kaukana tämän
oikean maailman
ulkopuolella
-
tänä päivänäkin
tirkistelen siihen
rakoon
sen oviaukon
maisemaa
raotan silmiäni
tunteakseni
sen vaikutuksen
periaatteeni
halusi lumoutua
vaarattoman katselijan
ominaisuudessa
tutkia
tiedostamattomuuttani
totunnaisista tavoista
ja silti sieltä pilkistää
aina omatunto
se sama, joka
luo välimatkaa
ja
toisessa muodossaan
koskettaa viehkeimmillään,
lähes hurmoksenomaisesti
ja
silti
ei tahdo päästää lähelleen
mielihyvää tarpeilleen
-
sitä sieluni kaipaa
paikkaa
sen kaiken kauniin
liikahtaa sisällään
olisitko jo valmis siihen
jotain vain meitä varten
jotain pientä kuten rakkauteen tirkistelevä sydämeni
jolla on paljon enemmän sanottavaa
kuin ihon kostuttamilla huulilla
ja järkeni järjettömyydellä
tai
miten luonnollisuutesi peitto
on sijattuna
osoitteeni nimettömyyteen
-
niin paljon ja
silti riittämättömyyteni
kyky kurottaa jotain
puuttuvaa kohti
johonkin jonka
olin
kaukaisuudessa
jo nähnyt
tämän ilon ja ikävän
pyhä yksinkertaisen
kärsimättömyyteni
toivoessani
levottoman sielusi allekirjoittamaa todentamista
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=j7GO7AoehFs&list=RDj7GO7AoehFs&start_radio=1
Oh simple thing, where have you gone?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut