Elin
osana
pingotettua nuoraa
sen tuoksu
venytteli
ironisesti
intiimiyden ja
todellisuuden
välimaastossa
kuinka sokea
osasin ollakaan
ja
kuuro
ymmärtämättä
makean hajuveden
heittämää
näköalaa
saatanallista ja
lumoavaa
mystisen katseen
repiessä
primitiivisen
puolen
tajuttavuudesta
inhimillisyytesi
yrittäessä
kesyttää hapuilevan
katseeni
~~~~~~~~
Olet yhtä kaunis
kuin eilen,
hulluuteni humala
vahva kuin
päivä, joka
vie kauemmas
aurinkoa
tänään
osana luovaa
osana
yksinäisyyttä,
elämäntunnon
kykyä hävitä
äärimmäisyydestä
toiseen
kapean
solakkuuden
muuttua
raskaaksi
kantaa
huomatessaan
elämän
kulkevan ulappaa
elävän tulen
kyvyssä
olla osa
hävyttömyyttä
yhtä paljon kuin
mielenkiintoista
tunteellisuutta
~~~~~~~~~~
Õlit siinä,
totuus,
tarjottimeni kantaa
minä halusin
syttyä
liekkeihin,
elää ja
ahmia
jokaisella aistillani
siivilöidäkseni
jokaisen liikkeesi,
jokaisen
sanan ja
ajatuksen
antaakseni
avuttomuudelle
toisenlaisia
merkityksiä
soinnin
läheisyydelle ja
jokaiselle
kaipauksen
vivahdukselle
ymmärrätkö rakkauteni
suunpieliin
syöpynyt hymysi
säkenöivänä
porttina
järjettömään
sinne minne
elämän
peruspyrkimys
on meitä viemässä
haluten tuntea
ajatuksesi,
käden pehmeät
värähdykset
~~~~~~~~
Olemuksemme
puhua meille
kielellä,
jota kaipaus
edustaa,
kun kosketuksemme
ei ole todellinen
ja nyt tulipaloni
on todempi,
kasvojesi takana
oleva sytytysaine
halusin hyväilyjä
enemmän kuin
koskaan ennen
olin tajunnan
rajamailla
mitään halunnut
elämänvietin,
tuskan ja
suudelman välissä
puhu minulle
puhu
herkkyyden tuntea
kiduttavaa ikävää
kuinka se
sytyttää silmiimme
valon
erittelee jokaisen
huokosen sielussamme
viaton antaumus
uneni haavekuvassa
piirtyneenä
todellisuuteen
läheisyyden peruskivi
tyydyttyy ja
imee minusta
rakkauden osaksi
ruumistasi
kasvojesi kauneutta
minuuteni tietoisuuteen
lähellä loppupistettä,
jossa huumaantuneen
perhosen keveys
katsoo luojan
luomaa maisemaa
raakaa ja
nerokasta
tavallista elämää
tiesin ja
en
tiennyt mitä
se merkitsee
enkä halunnutkaan
olla tietoinen
mitä tuska
ja riemu merkitsevät
värittömän ja
kylmän tiesin,
mutta kuuma
veresi halusi
enemmän
kuohuva
vartalo kylkeäni
vasten,
toinen toisissamme
~~~~~~~~~~
Tuttu tähti
valaisten tienoon
eikä henno
laskea otteestaan
kuiskaten verhotun
rakkauden
yllemme,
kiemurtelevan huudon,
joka kaikuu
saa pelkäämään
onnea ja
sen
särkyvyyttä
sitä mitä
on mahdoton
saavuttaa
sitä mitä
usko ei
voi toteuttaa
ole siinä
vielä hetki,
pysy paikallasi
käsiemme välinen
todellisuus,
joka ei
katoa
joka ei
kumarra
epäjumalia
vaan on
kaulanrajaan
osuva suudelma
murusia, joista
aamuyön unettomuus
saa voimansa
tuntemaan
samaa ikävää
osana
pingotettua nuoraa
sen tuoksu
venytteli
ironisesti
intiimiyden ja
todellisuuden
välimaastossa
kuinka sokea
osasin ollakaan
ja
kuuro
ymmärtämättä
makean hajuveden
heittämää
näköalaa
saatanallista ja
lumoavaa
mystisen katseen
repiessä
primitiivisen
puolen
tajuttavuudesta
inhimillisyytesi
yrittäessä
kesyttää hapuilevan
katseeni
~~~~~~~~
Olet yhtä kaunis
kuin eilen,
hulluuteni humala
vahva kuin
päivä, joka
vie kauemmas
aurinkoa
tänään
osana luovaa
osana
yksinäisyyttä,
elämäntunnon
kykyä hävitä
äärimmäisyydestä
toiseen
kapean
solakkuuden
muuttua
raskaaksi
kantaa
huomatessaan
elämän
kulkevan ulappaa
elävän tulen
kyvyssä
olla osa
hävyttömyyttä
yhtä paljon kuin
mielenkiintoista
tunteellisuutta
~~~~~~~~~~
Õlit siinä,
totuus,
tarjottimeni kantaa
minä halusin
syttyä
liekkeihin,
elää ja
ahmia
jokaisella aistillani
siivilöidäkseni
jokaisen liikkeesi,
jokaisen
sanan ja
ajatuksen
antaakseni
avuttomuudelle
toisenlaisia
merkityksiä
soinnin
läheisyydelle ja
jokaiselle
kaipauksen
vivahdukselle
ymmärrätkö rakkauteni
suunpieliin
syöpynyt hymysi
säkenöivänä
porttina
järjettömään
sinne minne
elämän
peruspyrkimys
on meitä viemässä
haluten tuntea
ajatuksesi,
käden pehmeät
värähdykset
~~~~~~~~
Olemuksemme
puhua meille
kielellä,
jota kaipaus
edustaa,
kun kosketuksemme
ei ole todellinen
ja nyt tulipaloni
on todempi,
kasvojesi takana
oleva sytytysaine
halusin hyväilyjä
enemmän kuin
koskaan ennen
olin tajunnan
rajamailla
mitään halunnut
elämänvietin,
tuskan ja
suudelman välissä
puhu minulle
puhu
herkkyyden tuntea
kiduttavaa ikävää
kuinka se
sytyttää silmiimme
valon
erittelee jokaisen
huokosen sielussamme
viaton antaumus
uneni haavekuvassa
piirtyneenä
todellisuuteen
läheisyyden peruskivi
tyydyttyy ja
imee minusta
rakkauden osaksi
ruumistasi
kasvojesi kauneutta
minuuteni tietoisuuteen
lähellä loppupistettä,
jossa huumaantuneen
perhosen keveys
katsoo luojan
luomaa maisemaa
raakaa ja
nerokasta
tavallista elämää
tiesin ja
en
tiennyt mitä
se merkitsee
enkä halunnutkaan
olla tietoinen
mitä tuska
ja riemu merkitsevät
värittömän ja
kylmän tiesin,
mutta kuuma
veresi halusi
enemmän
kuohuva
vartalo kylkeäni
vasten,
toinen toisissamme
~~~~~~~~~~
Tuttu tähti
valaisten tienoon
eikä henno
laskea otteestaan
kuiskaten verhotun
rakkauden
yllemme,
kiemurtelevan huudon,
joka kaikuu
saa pelkäämään
onnea ja
sen
särkyvyyttä
sitä mitä
on mahdoton
saavuttaa
sitä mitä
usko ei
voi toteuttaa
ole siinä
vielä hetki,
pysy paikallasi
käsiemme välinen
todellisuus,
joka ei
katoa
joka ei
kumarra
epäjumalia
vaan on
kaulanrajaan
osuva suudelma
murusia, joista
aamuyön unettomuus
saa voimansa
tuntemaan
samaa ikävää
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut