Minussa on paleltuneiden haavanlehtien sade
ja huurteisten pihlajanmarjojen vääjäämätön odotus
olen musta multa, lautturi, portti
minussa martaan kalpea käsi
aurinkoa kaventaa
sauvoo virtaa elämästä kuolemaan
jään, kun puut kaitsevat värejään
juuriinsa nukkumaan
jään, kun keveät peittävät ankaran maan
kun hajottajat kattavat pidot
tuonelan ja syntymän ääreen
lukevat haparoiden kirjoitetun testamentin
jakavat perinnön
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut