Toivottaret

 
Hopeiset seitit ovat väistyneet päivättären kasvoilta, 
jotka ovat jo alkaneet muuttaa luontoaan. 
Hiuksillaan leikittelee karmiininpunan hehku
ja luonteen lapsuuden on korvannut aikuisuuden usko. 
Kirkkaanpuhtaat ajatukset ovat hyvyyden lähteestä, 
joka välkehtii valossa aaltoillen. 

Pimeydestä syntyy aina valo
jotta pystymme näkemään. 
 
Uuden auringonnousun loiston
ja toivon sateenkaaren.
Ja siitä suurimmasta/rakkaudesta laulavat sokeat mestarit,
himonsa nektarista juopuneet merenkävijät. 
Jotka matkaavat vailla karttaa vain oppiakseen,
kuinka rantautua oikeimmille saarille. 
Suurimmalla voimalla ja paljaimmilla rinnoilla
heidän äänensä käyvät kuorona, 
jota kuuntelemme öisin,
sillä laulavathan he todella, kuin seireenit:
 
Nuo viimeistä nuoltaan odottavat. 
 
Amorin alaiset.