Hän kasasi itsensä omista varjoistaan, toinen marmorikatujen kuiskauksista.
Antiikkisistä taruista ja palatseista.
Kesistä Santorinin saaren.
Antiikkisistä taruista ja palatseista.
Kesistä Santorinin saaren.
"Isä, kirjoitanko nyt runoa itsestäni?"
Kysyy tytär, jolle on syttynyt kumma halu
lukea muinaiskreikkalaisista lauluista ja historiasta kotimaan.
Vain aurinkoon kun on kaivannut syksyn lapsonen, pimeän ottaessa vallan
maasta, jonka kamaralta vielä lentäen lähtee
luokse Santorinin saaren.
Etsimään itseään: sillä juuri niinhän kuului tehdä.
Nuoresta tytöstä lähtien.
Nyt olisi aika.
Iloita ja nauttia. Oppia oman sukunsa salat.
Joista viisaana naisena hän kyllä arvasi osan
lukematta vielä sanaakaan
jumalsatuja.
Selite:
Kiitos parhaasta syntymäpäivälahjasta ikinä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut