Katson peiliin, mutta en näe siellä ketään.
Katson silmiäni, jotka ovat pelkät tyhjät kuopat, en löydä elonkipinää, en mitään.
Minua ei ole, on vain naamio. Ei elävä, ei kuollut.
Astun raskain askelin poispäin, unohdan itseni ja sen, mitä peilistä näkyy.
Kaikki totuudet eivät ole muistamisen arvoisia.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näkemättä mitään katsoo syvälle runosi, sisimpään. Hieno.
Runosi kuvaa mielestäni upeasti omaa sisäistä ja ulkopuolelle näkyvää maailmaamme!
Sivut