Sieluni huutaa omassa hulluudessaan, kirkonkello lyö
kaksitoista.
Pedon hetki on koittanut.
Minä nousen yönmustille siivilleni, minussa asuu ikiyö,
aikakausia mustempi.
Syvällä synkässä metsässä minä olen uudestisyntynyt narri, jonka väkijoukko kivittää elävältä.
Olen kohtaloni ansainnut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Musta, kaunis, kohtalokkaan hieno.. Voi ku kaikki kirjailijat kirjottais näin vahvalla tunteella...
Vau, taidolla ja vahvalla maulla saa tällaista aikaan! Pidän tästä, pedon pelosta huolimatta.
Sivut