Taivaaseen

Silmänsä säteilivät
ja hiuksensa hulmuilivat
kauniisti auringon paisteisessa
ja tuulisessa ilmassa.

Kurotti päänsä alemmas vettä
ja vuodatti yhden yksinäisen kyyneleen.
Sekunnin ajan,
kuului vain pieni loiskahdus.

Otti itseään kiinni hiuksista
kuluneilla käsillään
ja hieroi niitä tuskaisesti itkien.
Ja odotti.

Odotti jo seitsemättä päivää
komeaa,
suosittua laivaa ulkomailta.
Laivassa perheensä.

Väsynyt odotukseen,
ainaiseen yksinäisyyteen.
Liian monta vuotta sitä oli kestänyt.
Milloin kaikki palaavat ennalleen?

Ei tiennyt,
he eivät palaa koskaan.
He ovat menneet.

Oli jäljellä vain itsensä,
elämänsä.

Kärsi kivusta,
nälästä
ja janosta.
Pahoinvoi,
kapinoi.

Ei voinut nousta ylös,
halusi odottaa.
Odottaa ikuisuuden tietämättään.

Kului päiviä
kunnes löysi heidät.
Oman perheensä.