Uusi kesä

Koivut avasivat
nuppunsa,
toivat ilmaan

raikasta tuoksua.

Sadepäivät tulivat

puhdistamaan ilmaa
ahdistuksen pölyistä,

viherryttämään maata.

Kesäinen aurinko paistoi
ja lämmitti ihmisten

herkkää ihonpintaa.

Myös.

Lapsi
sinisilmäinen
ja pienikokoinen,
melkein viidenvuoden ikäinen
istui nurmella paljain jaloin
ja nautti helteisen kuumasta,
uudesta kesäilmasta.

Otti heinäkorren käteensä,
kutitti sillä jalkansa pintaa
ja naurahti iloisesti.

Siirsi katseensa maisemiin,
vihreisiin maisemiin,
jotka olivat vasta olleet
ruskastuneita
ja kuluneita.

Käänsi päänsä äitiinsä,
joka otti aurinkoa

punavalkoraitaisen peitteen päällä
ja sanoi suloisesti:

"Äiti, maailma on muuttunut."

Äiti
ruskeahiuksinen
ja tummaihoinen,
kauniissa hymyssään
sanoi lapselle,
hänen kättänsä hellästi

puristaen:

"Niin, jälleen vihertää."

Hymykuopat ilmestyivät
lapsen kauneille,
vaaleille kasvoille.
Äiti hymyili takaisin.

Lämmin kesätuuli heilutti
äidin kiharoita kutreja,
ne hulmuilivat kasvoille.
Lapsi nojasi

äitinsä vartaloa vasten.

Puiden lehtien alut

sihisivät
tuulen tahdissa,
korvissa soi.
Kuinka ihanaa.

Lapsi nousi ylös
ja alkoi kävellä varpaillaan

nurmella.
Hän oli edelleen onnellinen.

Äiti huokaisi syvään,
nautinnollisesti.

Kesätunnelma

molempien sydämessä.