Hän lupasi ettei jätä minua yksin
edes pimeään laaksoon,
vaan vie vihreille niityille ja pyyhkii kyyneleeni.
Kyyneleet voin aina kätkeä sisäänpäin,
hymyillä suruni päälle peittävän hunnun.
Surevaa sydäntäni yritän lohduttaa
luomalla ylösnousemustoivoa.
Olen nyt tässä,
pimeässä.
En ehkä yksin, olemmehan kaikki yhtä,
mutta tämä tuntuu yksinäisyydeltä
johon kukaan ei yllä
ja johon useimmat eivät edes halua osallisiksi.
Minäkin voisin valita toisin,
kaikki tuo toinen on vain askeleen päässä
lähimmän vuoren huipulta
ja minä tiedän kyllä
että osaan tahtoessani lentää.
En vain tahdo veriuhreja juhlimaan,
en itkuvirsiäkään laulamaan.
Saanhan rukoilla,
rauhaa ja rakkautta,
hiljaisuutta josta luovutaan vain pyhien sanojen tähden.
Kiitos, aamen ja hallelujah !
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut