Meren neito - Maid of the ocean

Tämä kahdella kirjoittaminen on mielenkiintoinen tyyli, huomaan että runot synnyttää hieman eri tavalla sävyttyneen tunnelman, siitäkin huolimatta, että kielikuvat on samoja ja rivitykset vastaa tarkasti toisiaan, ja vaikka ensin luettu, siitä tullut tunnelma tulee tietty mukaan enkunkieliseen, avaa sitä ennalta. Jäin miettimään että ehkä englanninkielinen voisi olla erilaisempi, roisimmin omaan kieleensä taipuva ja versioituva, ei niin sanatarkka? Mua miellyttää runossa (kummassakin) tuo ajatus että meri on sama. Toisaalta ei ole. Jos vertaan kotoista Selkämerta vaikka Välimereksi nimettyyn (tai pienempään lohkoen esim Libyanmeri). Toisaalta on. Se että sanoo meren olevan sama, tuo runoon omaa syvyyttä, syvämerkitystä. Lisäksi pidän tuosta "only the shores are changing". Mulla taitaa nyt syntyä inspis "merten nimeämisestä". :)

"Et voi astua kahdesti samaan virtaan".  Runossasi on jollain tavoin myös sama e.m. Herakleitoksen ajatus. Myös samoin kuin Herakleitoksen toteamus on sinunkin runosi paradoksi. Se on yhtä aikaa totta ja ei totta sen enempää sitä tässä perustelematta. Siinä ei ole kuitenkaan runosi syvin sanoma. Kulki merenkulkija missä tahansa, hän on aina saman meren rannalla tai ulapalla kuin "Merenneito".  Se voi olla niin kulkijalle, kuin nyös jossain kulkijaa luokseen odottavalle neidolle lohdullista, mutta kuitenkin jonkinlainen itsepetos.  Kohtaaminen kasvokkain ja fyysinen kosketus on suurempi asia.  Kiitos kauniista runostasi!

Viisaasti todettu, hyvä että on aina jotakin pysyvää.