Kun olin nuori,
niin siis kovin nuori,
ahmin tulevaisuutta kärsimättömänä
kuin se olisi muuten mennyt ohi,
loppunut kesken.
Hetki hetkeltä
ovat vuodet vierineet,
opettaneet
jopa kiiruhtamaan hitaammin,
kuunnellen enemmän,
katsellen kauemmin,
ymmärtämään aikaani
syvemmin.
Voin hengittää vain tässä ja nyt,
hetki kerrallaan,
hetkestä hetkeen.
Luottaen polkuuni
ja elämäni retkeen.
Henkäisen huokaisten
kiitos.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut