Hetkessä jossa horjun
pimeyden kivireen edessä,
sinä olet valoni varsa.
Kirkkauden ylikuumentamissa
auringon päivissä, kuutamon öissä,
sinä olet varjoisa viileys.
Hiljaisuuden avaruudessa,
erämaitteni kuivuuden keskipisteissä,
sinä olet lähteen laulu.
Myrskytuulien hyytävissä pauhuissa,
koskien kipeissä kuohuissa,
sinä olet rauha ja kutsu.
Kaikessa...
kaikessa,
Sinä olet minulle.
pimeyden kivireen edessä,
sinä olet valoni varsa.
Kirkkauden ylikuumentamissa
auringon päivissä, kuutamon öissä,
sinä olet varjoisa viileys.
Hiljaisuuden avaruudessa,
erämaitteni kuivuuden keskipisteissä,
sinä olet lähteen laulu.
Myrskytuulien hyytävissä pauhuissa,
koskien kipeissä kuohuissa,
sinä olet rauha ja kutsu.
Kaikessa...
kaikessa,
Sinä olet minulle.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut