Kerran tahdoin olla valkea koivu,
pehmeät oksani
valmiina satakielien pesille.
Aamuna niin monena
laulunsa kuulin,
odotin päiväni kaikki,
vaan iltaisin,
ohitseni lentäneen taas näin.
Vuodet kasvoivat suojaksi juurilleni,
olin suuri tammi.
Sateen kyyneleet
oksilleni kuivuivat,
jotka levitin suojaksi muiden.
Valkeiden koivujen,
satakielien laulupuiden.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut