Kodittomat nuoret

Kolme tyttöä istui poliisiauton takapenkillä. Heidän kasvonsa olivat ilmeettömät, mutta silmät paljastivat uupumuksen, pettymyksen ja jonkinlaisen etäisyyden kaikkeen, mitä heidän ympärillään tapahtui. Heidän elämänsä oli ollut loputonta siirtymistä paikasta toiseen – lastenkodeista perhekoteihin, sieltä kaduille ja takaisin laitoksiin. Hyvinvointivaltio oli yrittänyt ottaa heistä kopin, mutta se oli ollut kuin yritys nostaa vettä siivilällä. Tuloksena oli vain juurettomuus. 

Yksi tytöistä nosti katseensa poliisiin, joka istui etupenkillä ja kirjoitti raporttia. Hän avasi suunsa ja esitti kysymyksen, joka tuntui painavan raskaana ilmassa. 

– Missä nukun tänä yönä? 

Kysymys ei ollut uhmakas eikä dramaattinen, vaan yksinkertainen ja aito. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän esitti sen. Poliisi pysähtyi hetkeksi, mutta ei vastannut heti. Hän tiesi, että vastaus ei ollut hänen vallassaan. Tämä tyttö siirrettiin taas jonnekin, paikkaan, jossa hän viipyisi vain hetken ennen kuin katoaisi uudelleen. 

Tytöt olivat kasvaneet yhteiskunnan varjoissa. Heidän nimensä vilahtivat raporteissa, heidän tarinansa olivat tuttuja sosiaalityöntekijöille, mutta silti he pysyivät yksin. Yksin niin kuin monet muutkin. Katujen kulmilla seisoi muita nuoria, jotka oli unohdettu. Osa heistä etsi pakopaikkaa aineista, osa etsi jotakin, joka antaisi heille tunteen, että heidät nähtiin ja huomattiin. Jotkut heistä löysivät sen väkivallasta. 

Pahantekijöistä monet olivat nuoria. Joku halusi tulla nähdyksi, joku halusi kostaa maailmalle, joka ei ollut koskaan antanut hänelle mahdollisuutta. Rikokset eivät syntyneet tyhjästä. Ne syntyivät yksinäisyydestä, juurettomuudesta ja kuulumattomuuden tunteesta. Kansankoti oli menettänyt otteensa, vanhemmat eivät enää pystyneet pitämään lapsistaan kiinni, ja yhteiskunta ei ehtinyt toimia ennen kuin oli liian myöhäistä. 

Poliisiauto pysähtyi laitoksen eteen. Ovi avattiin, mutta tytöt eivät liikahtaneet heti. He tiesivät, että täällä he viettäisivät hetken – vain hetken – ennen kuin jokin taas muuttuisi. Ja niin ympyrä jatkui.