Tuolina lojun päivät pitkät
ja värjötän lattialla
rutisevin jaloin usein horjun
painavan ihmisen alla
Aamulla aikaisin alkaa työni
ja jatkuu myöhään yöhön
kohta alan olla jo kyllästynyt
näin väsyttävään työhön
Juoruja kuulen ihmisten suusta
sekä vaivojen valitusta
joskus suuttuu toinen toiseen
ja minä saan kuritusta
Odotan vain neitoa nuorta
joka päälleni istuutuisi
vaikka olenkin vainen tuoli
heti häneen rakastuisin
Häntä oon jo oottanut kauan
koskahan oikein tärppää
tässä talossa mummot vaarit
kahvia ryystäen hörppää
Selite:
Täs vähän niin kuin omaan alaan liittyvä runo.. joskus tuloo surku noita tuoliparkoja, ensin kovalla työllä sen oon tehnyt ja sitten niitä heitellään potkitaan keinutaan... :))
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kivaa aina silloin tällöin huomata, että jollakin sytyttää tarpeeksi yllättävän näkökulman löytämiseksi. Ei se ole mitenkään pikku juttu, että osaa katsoa asioita muustakin kuin minäminäminä-vinkkelistä.
Jossain puolivälissä meinasin vähän pitkästyä (myönnän, että minua on hankala miellyttää:), mutta loppuun tuli taas hurjasti lisää potkua. Kaksi viimeistä säkeistöä ovat aivan kingejä. Toinen aivan liian vähän ylistetty juttu on mielestäni taito kirjoittaa hyvää huumoria.
Hyvä jysäys! Sain ikää lisää ainakin muutaman vuoden tänä aamuna tästä runosta :)) Huushollini tuoleja taidan tästä lähin katsoa vähän toisin silmin... :) Kiitos aamupiristyksestä!
Hieno :D Piristi :)
Sivut