hiljaa
hiljaa kaikkoaa yön äänet
ja niin usvainen on lammen ranta
sitä ei enää nää
poika silmillään
ne kiinni ovat painuneet
uneen uneen ikuiseen
on jo kuivuneet
poskilta kyyneleet
vain kurjen ääni kuuluu suolta
lehahtiko lintu ja lensi yli
tuon nuoren pojan
jolla kylmeni syli
eikö sitä nähnyt, kuullut kukaan
kun tuli enkeli
pojan ottaen mukaan
miksi kesäisenä iltana kuolema kulki
valitsi uhrin ja silmänsä sulki?
jatkuu
jatkuu päivät ilman häntä
ja kauniisti aurinko taas paistaa
on risti pienoinen
vieressä toisien
kummulla puiden suurten alla
laulaa linnut taivahalla
multaan pehmoiseen
istutit kukkasen
vain kurjen ääni kuuluu suolta
Selite:
surullisia muistoja
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakennat runosi niin ehyesti ja niin riipaisevin tunnelmin että kylmää...
Suru lävistää koko runon
Todella kaunista runoilua :)
vaikka surullinen sointi runossasi, niin pidän suunnattomasti tavastasi kertoa tämä runo, tämä on ihana ja ihanat sanat sitäpaitsi pidän suunattomasti kurjista ja niiden äänistä, tulee lapsuus mieleen asuin suolla missä oli paljon kurkia
Sivut