Sinä
lähdit länteen
etkä perääsi katsonut
Minä
lähdin itään
silmissäni ilme lasittunut
Vitivalkoista
lunta sataa
taivaan täydeltä
peittäen jälkemme
hiutale
hiutaleelta
Kohta meitä ei enää ole
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin...meitä ei enää ole. On vain sinä ja minä. Me...on kadonnut lumeen.
Todella kaunis runo ;)
Todella kaunis. Kävisi mielestäni jonkun elokuvan loppukohtaukseksi ;)
Alkaa toinen aika...jäätyneiden muistojen. Sujuva, muodoltaan ja kirpeästä sisällöstään huolimatta niin kaunis teksti. Miten surullista on tuo matka me-muodosta minäksi ja sinäksi.
Niin, kota meitä ei ole.
Sivut