meistä jokainen
on oman onnensa seppä
toinen nauraa
toinen on totinen
mutta kukaan - ei kukaan
säily kyynelettä
sulje silmäsi
kuuntele hiljaisuutta
sydämesi sykkii
tunnet iloa ja tuskaa
eikö se riitä
mitä muuta odotat
itse voit valita
valkoista - vai mustaa
valkoista - vai mustaa
meistä jokainen
heikkona hetkenään
huokaa
katsoo pimeyteen
suru silmissään
ja hiljaa
niin hiljaa
huoliansa kantaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niinpä mitä muuta, tosi on runosi sanoma,- jos ei itke niin huokaa usein ja tämän tästä. Ilokaan ei ole aina valkoista kun tietää että ei säily kyyneleittä:)
Tämä runo yltää korkealle. Tyylikäs kokonaisuus. Runo puhuttelee vahvalla äänellä. Lukijan on kuunneltava. Erittäin upea ja mieleen jäävä teos.
No, mutta, tämä runohan on mahtava aivan upeilla sanoilla ja ajatuksella tehty, kiitos sinulle siitä
Tästä tulee mieleen se laulu: Ole pienistä hetkistä onnellinen...
Hyvä runo :)
Ihmisiä löytyy monenlaisia, mutta kaikille on yhteistä; sydän sykkii, ja niin kuin runosi sanoo:"- ei kukaan säily kyynelettä"
Tää on todella kauniisti kirjoitettua. Täynnä tunnetta.
Kaunista pohdintaa. Minä mustaan tuijottava toivoisin voivani nähdä muutkin sävyt.
Mitäpä tähän lisäämään. Totta kaikki.
Kuinka oikeassa oletkaan. Runojasi on aina niin ihana lukea. Osaat niihin poimia oikeat asiat juuri oikeilla sanoilla.
Pidän tyylistäsi kirjoittaa. Sinun kannattaisi tehdä runoteos, siis julkaista. Aikusen oikeesti, jos et ole sitä tehnyt
voih. niin kaunista:)
Hyvä on pysähtyä runon hiljaiseen puhutteluun. Ei aina ole naurua, mutta silloin kun se pilkistää synkkään päivään - siitä osaa nauttia. Hieno ajatustenvirran ja kokemusten tuoma runoteos.
Voi huikeus, kuinka komeaa, viisasta, elämän makuista tekstiä!
Todella puhuttelevaa ja näkemyksellistä.
Ääneen lausuttuna (johon lankesin, sen ylpiästi myönnän) tässä on tavattoman onnistunut rytmi, ja se vain lisää viisaan sanomasi tehoa.
Koskettavaa, upeaa. Ja niin välittävää...
Aah' tätä elämänviisautta ja realiteettiä!
Sivut