minä olen pikkuinen casanova
nyt jo niin vanha ja väsynyt
selkä on kumara ja jaloissa vikaa
on elämä ehtoolle jo kääntynyt
nyt rakkautta kaipaan
ja hellää huolenpitoa
ehkä helenan kutsun nyt tänne
hänhän oli muistaakseni
se suloinen hoitaja
jolla oli niin ihana katse
ja lempeät kädet
mitä, helena naimisissako
no voi nyt turkanen sentään
mutta ei auta
onhan tässä vihkosessa
noita naisten nimiä
haloo, oliko siellä katriina
sinun kullannuppusi täällä
elähän nyt, muistelehan vain
mitä kaikkea teimme silloin
sateisella säällä
löi pentele luurin korvaan
no, tuohon vedetään viiva
ja sitten on vuoro marjan
joka strippasi joskus niin
että henki oli mennä, minulta
haloo, no oliko marja
piip piip vaan puhelin piiputtaa
enkö ketään saa
edes vähän rakkautta antamaan
niin paljon naisia tunsin
ja kaikille heille annoin minkä
tällainen pieni casanova
vain antaa voin
ehkä huomenna onnistaa
onhan noita sivuja
aiaiai kun pumpusta ottaa
ja huimaa hiukan
otan sydänlääkkeen
verenohennuslääkkeen
ja kymmenen muuta pilleriä
sitten laahustan nukkumaan
ja ehkä näen unta naisista
jotka hoitaa pientä casanovaa
rakkautta kaipaavaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi casanova parka.
No eihän sitä tiedä, mitä se vanhainkoti vielä tuo tullessaan :)
*nauraa* Hauska runo, surullisuudessaankin.
Tää on erittäin hyvä!
niin noita vanhoja ja väsyneitä casanovia minäkin tiedän tuolla niitä kaupungilla liikkuu, poissa on hurmurien hurmaamisvuodet ei lankee neidot enää casanoovan syliin, se on hyvä se, sillä casanova on leikkinyt liikaakin muiden tunteilla, hienon runon oot kuitenkin rustannut
tämäpä mukavan tuntuista luettavaa...näinhän siinä käy jokainen vuorollaan...paitsi minä
Tästähän tulee väkisin mieleen HEikki Kinnusen takavuosien "Heppu hei" -hahmo, värisevine elvis-hiuksineen ja avainnippuineen. Aivan mainio.
Sivut