niin
kauan valvoin ja aattelin
ja mieleni ilosta suruun velloi
olin iloinen mut silti kuitenkin
suru jostain muustakin kertoi
miten sanoa hänelle kaiken sen
kuinka olisin, että hän jäisi
kun tunnen vain epävarmuuden
en tiedä miten hän ymmärtäisi
niin
nukahdin ja unta näin
kuinka tartuin kätehen somaan
oli ilo suuri mun silmissäin
pujotin sormet sormien lomaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
herkkää ja kaunista...
Sydänjuuriani koputteleva tunnelmaruno.
Tyylikkyyttä tuo lisää runon ulkoasu ja rauhaisa väri.
Voi kun tämä keinuu kauniisti, taidokkaasti lukijaa vieden. Ja sisältö - osuu sydämeen asti. Talletan.
Suloinen oli unesi....Olispa ollut totta!
Sivut