Silitän tukkaasi hiljaa - hiljaa
ja kuiskaan rakastavani sua
enemmän kuin mitään,
enemmän kuin ketään
koko maailmassa.
Sinä olet ääneti - katsot vain mua
suloisen sinisillä silmilläs
Älä itke tyttöni - ollaan vain,
minä olen luonasi nyt ja aina
en sua voisi koskaan jättää.
Älä itke tyttöni - ollaan vain,
tämä hetki on hetkistä suurin,
painan poskeni poskeas vasten.
Suuri on huone - sinä niin pieni,
taas näen tuskan sun silmissäs.
Kätesi tuo niin hento ja hauras,
yrittää mun kättäni silittää.
Suloisen siniset silmäsi kysyy:
miksi - miksi isi olet onneton?
Muistan sen kuin eilisen päivän,
kun pihamaalla me leikittiin.
Olit kahdeksan - isän pieni enkeli,
joka juoksi tielle autoa päin.
Nyt olet kymmenen - enkeli yhä,
joka kivutta ei enää elää saa
Sormesi pieni nousee hieman
ja huulesi hiukkasen raottuu.
Kuiskaat korvaani - isi älä itke,
ensi kesänä leikitään pihalla taas
Toivoni herää - voi enkelini pieni,
ensi kesänä leikitään pihalla taas!
Selite:
Tämä runo on ilmestynyt täällä 25.09.2003 mutta vuosien vieriessä kadonnut. Laitan sen nyt takaisin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi