Takaa pilvien,
niin tummien,
valo auringon
silmiini häivähtää,
sitten taas
valo kaikkoaa,
taivas hohtaa tummaa pimeää.
Se valo oli kaunis.
Ehkä näin
välähdyksen onnestain,
kun valonsäde hetken
lämmitti poskeain
ja tunsin rinnassani
onnea kaunista hyvää.
Ehkä valo
oli aavistus onnestain,
jota kohti alati
kuljen mä vain
ja ehkä
jonain aamuna
onnellisena herään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi