Kallion pinnassa näkyi
aaltomaisesti väreilevä viiva,
joka jatkui ja jatkui
kuin tie Kotkasta Ivaloon
ja mielikuvissani tietenkin
olin yksi tumma piste,
joka reppu selässä käveli,
eikä sillä tiellä vastaani
tullut ihmistä yhtäkään.
Vain aurinko
säälimättä
paljasta pintaa
kuumensi
hehkullaan.
Olin varmaan kävellyt
jo ainakin Mikkeliin,
kun ihan rättiväsyneenä
liikenneympyrässä
kiersin ja kiersin ja kiersin,
niin vahingossa varmaan
lähdinkin takaisin
ja mielenliikutus oli suuri
kun viimein yön kähmyssä
Kotkan valot näin.
Kallion pintaa muistelin
vielä Kotkan kuppilassa,
kuinka voi yksi pieni piste
minut johdattaa kuppilaan.
;))
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut