Tein kaikkeni,
mitä itsestäni kykenin antamaan.
Sanoit minulle tunnevammainen, sairas ja kamala.
Ällöittävä, mato maan matala.
Keräsin itseni, särkyneet palaset.
Kerta toisensa jälkeen hajoitettu,
rikottu,
särjetty,
ei ikinä omistettu.
Sydämeni murskana,
tyhjyyttä täynnä.
Vannotin sen itselleni,
kukaan ei minua enään saa.
Palasit maitojunalla,
kyselit kuulumisiani,
sydämeni leimahti,
toivoni palasi.
Kerroit hakevasi koulua tampereelle,
kauaksi minusta.
Olin valmiina huutamaan,
olit minulle se toivo.
Enään et mitään.
Kommentit