Katsoin ikkunaa,
näin siinä sinut,
peilikuvana,
muistona,
haamuna.
Menneisyyteni haaveina.
Yritin koskettaa sinua,
Saada sinut kiinni,
mutta sormenpääni tavoittivat
kuitenkin vain kylmän ikkunan.
Josta nyt vain katsoi minun peilikuva.
Silmissä haikeutta,
käsissä kaipausta,
mutta sydämessä lämpöä,
sillä edelleen muistan sinut.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Saanko kohteliaasti ehdottaa yhden parannusehdotuksen? Runosi on siitä huolimatta erinomainen, se vain hiukan häiritsi minua kuin luin sen, se soljuisi paremmin ehkä tällä ehdotuksella.
Ehdotukseni:
että ottaisit tästä lauseesta oma - sanan pois, sillä se ei tavallan ole tarpeellinen:
"Josta nyt vain katsoi minun oma peilikuva."
Se on vain mielipiteeni, ja runosi on mainio myös ilman tätä muutosta 😘🪷😘
Suuri kiitos <3