Ikkuna

Runoilija LasinenEnkeli

Katsoin ikkunaa,

näin siinä sinut, 

peilikuvana,
muistona,
haamuna.

Menneisyyteni haaveina. 

Yritin koskettaa sinua,

Saada sinut kiinni,

mutta sormenpääni tavoittivat

kuitenkin vain kylmän ikkunan. 

Josta nyt vain katsoi minun peilikuva.

Silmissä haikeutta,

käsissä kaipausta,

mutta sydämessä lämpöä,

sillä edelleen muistan sinut.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihana, runo on kuin häivähdys, tilanne ja usva!
Saanko kohteliaasti ehdottaa yhden parannusehdotuksen?  Runosi on siitä huolimatta erinomainen, se vain hiukan häiritsi minua kuin luin sen, se soljuisi paremmin ehkä tällä ehdotuksella.

Ehdotukseni: 
että ottaisit tästä lauseesta oma - sanan pois, sillä se ei tavallan ole tarpeellinen:
"Josta nyt vain katsoi minun oma peilikuva."

Se on vain mielipiteeni, ja runosi on mainio myös ilman tätä muutosta 😘🪷😘
 
Kiitos! Tuo kohta oli sellainen että se ei millään taipunut suuhun mukavaksi. Kaikista mahdollisista lause ratkaisuista, täytesanoista etc. pois ottaminen ei käynyt siinä kohtaa mielessä.
Suuri kiitos <3
 

Käyttäjän kaikki runot