Riutat

Lateksinaamioiden riekaleita, kipsiä ja soransiruja
-niistä ovat muurieni hengettömät riutat tehty.
 
Ne kiertävät haalenevaa identiteetinmurskaa
kuin hautomiaan munia suojeleva käärme.
 
Monin kerroksin
ne levittäytyvät
kohti uusia ulottuvuuksia.
 
Vaitiolon vaatettamina hetkinämme,
Isä, tunnen,
miten tahtoisit hioa seinien särmät sileiksi,
 
jauhaa tomuksi spiraalirakenteiksi vääntyneen aineksen,
puhaltaa sen ulos ilmaan
Taivaan portilta.
 
Itse en löydä edes rohkeutta
tarttua nilkoista hahmoa,
joka näyissä syleilee kuolleiden korallien jäljitelmiä,
 
hellii niitä muistojen eriytymiseen saakka;
 
repii jo valmiiksi karstoittuneen ihonsa verille
samalla, kun heijastumien sulottomat rosot
lukitsevat otteeseensa.