Harmaus yrittää
kurottaa
lonkeronsa
olemassaoloni hitauteen
kaikki tuntuu rapistuvan
ja
painuvan kasaan
kokonainen maailmani
antoi tuosta vaan
surumielisyyden
kulkea jälkiäni
kylmien tuulien
tuoda katoavaisuus
sokean unohdukseni
rakennusaineeksi
voi p*****
kuinka tämä
koskemattomuuden
tunto ajattomuudessa
jäytää herkkyyttäni
kaikki rakastettavuus
liukui tahtomattani
kauemmas avaruuteen
maan ja ihmisen
pyöreyttä
minä kaipasin
paljastumisen piiloutumista
-
tavallaan olin saanut
kesäni ahmittua
sisältö,
jonka nieleminen
antoi kaikelle
kauneudelle merkityksensä
puolikuun muotoinen suu
aivan kuin
tunteeni olivat
muuttaneet huuliesi poimuihin
pehmeyteen,
mansikan makuiseen
nautintoon
rakastamaani tapaan
lukea muinaisia kirjoituksiasi,
joissa kaikki värit
suorastaan valuivat
hyvään oloon
tapaani setviä
ajatuksiani ja yrittää
ymmärtää jotain
mitä kuiskaus
ihmisten välillä synnyttää
miten se kiehtoo,
riisuu
ihmisestä kaiken
oleellisen
ja jättää vaan
syvenevänä pulssina
tuntuvan
huokauksensa
-
en halua elää
edelleenkään
harmaudessa,
palaan muistoihini
sisäiseen kauneuteen,
olemukseen,
jonka
olemassaoloa
sieluni
ylikaiken himoitsee
miten
täyttymättömiä odotuksia
vilisee
rikkomattomuuden
ilmapiirissä
aivan kuin siinä
katseessa olisi
se sama avaruus
sama ilma ja
henki, joka
erottaa meidät
toisistamme
miten ne pienen
pienet äänenpainot
kannattelevat
niitä hentoja toiveita
valloilleen päässeitä
haluja,
rajattomuuteen karanneita
ajatuksia
vain voittaakseen itselleen
sen pienen hetken,
jonka ihmistä
tunnustelemalla voi
muuttaa
osaksi todellisuuttaan
-
aikasaareke
pyörii ja
sinkauttaa
vieraita sävyjä
eteemme
haluan raottaa
tuntemattoman
miten tanssilattian
läheisyydessä
vartalon pinta
tuntee muodon
jännitteen kiristää
halu äärimmilleen,
odottaa sitä sormen tai
kämmenen
hipaisua, joka
laske suojauksen
muuttaa hengityksen
hiljaisuuteen vain
tunteakseen
miten elämä taittaa
ihmisen sielut sisäkkäin
antaen tunteen
kuohua
omassa aikasilmussaan
venyttäen ja
lentäen kuin lintu
tietäen törmäyksensä
synnyttämän lumouksen voiman
-
vaikka me tiedämme
pysähtyneisyyden aikojen
tulevan
kaikkien sanojen
ulottumattomuuden
verhota koko
mielenkiintomme
tätä leikkiä ei
voinut vastustaa,
tätä hetkeä, joka
lahjoittaa itsensä toiselle
ihonsa rajojen tuntua
osana puita, merta ja
kauneuteen taipuvan
laineen tapaa
kuiskata lempeään
kun se putoaa
ja pudottaa
yhteisen tahtonsa
-
viesti kulkee
pitkin kehoa
ahnaana tunteesta,
uteliaana
saamaan muotonsa
jokainen suun
supistettu liike
lähempänä
antautumista
jokainen kaari
kauempan ja
kovempana liikkeenä
miten kauas silloin
voikaan tuntea,
nähdäkseen kaukaisuutensa
aivan kuin
se tyyni piste
saisi räjähtävän ytimensä
-
kaikki liikkuu
synkroniassa,
aivoista sydämeen
impulseina sormiin
unenomainen toistuvuus
miten se osaakin
johdattaa tunnetilaansa,
sinne minne kaksi samaa
asiaa haluavaa etenee
sammuttaakseen herkkyytensä
muuttaakseen ne kaikki
lävitseen menneet tunteet
näkyviksi
-
muistatko sen
musiikin kyvyn kuljettaa
ihonsa karvoissa
mielettömyyttä,
elämän hulluutta
miten se avaa
samalla tavalla kuin
läheisyys
suun ja
läheisyytemme lukot
jokaisen päähänpiston
tapaa uida syvemmälle
-
joskus sen
syvyys jopa pelottaa
hämmennyksen tunteita,
samalla painaen kovemmin
toisiamme vasten
jotta hellyys oppisi
oman lusikan muotonsa
kyntensä tuntua
ihonsa pintaa, miten
siihen saadaan uutta elämää
karheutta,
joka ratsastaa
hämäränsä alueet
tunnistaakseen itsensä
purkautuakseen harmaan koreografiansa herkkyyteen
vastaavasti kuin kauniit sanat
laskeutuvat tuoksuina ja tunnelmina tunteisiimme
kurottaa
lonkeronsa
olemassaoloni hitauteen
kaikki tuntuu rapistuvan
ja
painuvan kasaan
kokonainen maailmani
antoi tuosta vaan
surumielisyyden
kulkea jälkiäni
kylmien tuulien
tuoda katoavaisuus
sokean unohdukseni
rakennusaineeksi
voi p*****
kuinka tämä
koskemattomuuden
tunto ajattomuudessa
jäytää herkkyyttäni
kaikki rakastettavuus
liukui tahtomattani
kauemmas avaruuteen
maan ja ihmisen
pyöreyttä
minä kaipasin
paljastumisen piiloutumista
-
tavallaan olin saanut
kesäni ahmittua
sisältö,
jonka nieleminen
antoi kaikelle
kauneudelle merkityksensä
puolikuun muotoinen suu
aivan kuin
tunteeni olivat
muuttaneet huuliesi poimuihin
pehmeyteen,
mansikan makuiseen
nautintoon
rakastamaani tapaan
lukea muinaisia kirjoituksiasi,
joissa kaikki värit
suorastaan valuivat
hyvään oloon
tapaani setviä
ajatuksiani ja yrittää
ymmärtää jotain
mitä kuiskaus
ihmisten välillä synnyttää
miten se kiehtoo,
riisuu
ihmisestä kaiken
oleellisen
ja jättää vaan
syvenevänä pulssina
tuntuvan
huokauksensa
-
en halua elää
edelleenkään
harmaudessa,
palaan muistoihini
sisäiseen kauneuteen,
olemukseen,
jonka
olemassaoloa
sieluni
ylikaiken himoitsee
miten
täyttymättömiä odotuksia
vilisee
rikkomattomuuden
ilmapiirissä
aivan kuin siinä
katseessa olisi
se sama avaruus
sama ilma ja
henki, joka
erottaa meidät
toisistamme
miten ne pienen
pienet äänenpainot
kannattelevat
niitä hentoja toiveita
valloilleen päässeitä
haluja,
rajattomuuteen karanneita
ajatuksia
vain voittaakseen itselleen
sen pienen hetken,
jonka ihmistä
tunnustelemalla voi
muuttaa
osaksi todellisuuttaan
-
aikasaareke
pyörii ja
sinkauttaa
vieraita sävyjä
eteemme
haluan raottaa
tuntemattoman
miten tanssilattian
läheisyydessä
vartalon pinta
tuntee muodon
jännitteen kiristää
halu äärimmilleen,
odottaa sitä sormen tai
kämmenen
hipaisua, joka
laske suojauksen
muuttaa hengityksen
hiljaisuuteen vain
tunteakseen
miten elämä taittaa
ihmisen sielut sisäkkäin
antaen tunteen
kuohua
omassa aikasilmussaan
venyttäen ja
lentäen kuin lintu
tietäen törmäyksensä
synnyttämän lumouksen voiman
-
vaikka me tiedämme
pysähtyneisyyden aikojen
tulevan
kaikkien sanojen
ulottumattomuuden
verhota koko
mielenkiintomme
tätä leikkiä ei
voinut vastustaa,
tätä hetkeä, joka
lahjoittaa itsensä toiselle
ihonsa rajojen tuntua
osana puita, merta ja
kauneuteen taipuvan
laineen tapaa
kuiskata lempeään
kun se putoaa
ja pudottaa
yhteisen tahtonsa
-
viesti kulkee
pitkin kehoa
ahnaana tunteesta,
uteliaana
saamaan muotonsa
jokainen suun
supistettu liike
lähempänä
antautumista
jokainen kaari
kauempan ja
kovempana liikkeenä
miten kauas silloin
voikaan tuntea,
nähdäkseen kaukaisuutensa
aivan kuin
se tyyni piste
saisi räjähtävän ytimensä
-
kaikki liikkuu
synkroniassa,
aivoista sydämeen
impulseina sormiin
unenomainen toistuvuus
miten se osaakin
johdattaa tunnetilaansa,
sinne minne kaksi samaa
asiaa haluavaa etenee
sammuttaakseen herkkyytensä
muuttaakseen ne kaikki
lävitseen menneet tunteet
näkyviksi
-
muistatko sen
musiikin kyvyn kuljettaa
ihonsa karvoissa
mielettömyyttä,
elämän hulluutta
miten se avaa
samalla tavalla kuin
läheisyys
suun ja
läheisyytemme lukot
jokaisen päähänpiston
tapaa uida syvemmälle
-
joskus sen
syvyys jopa pelottaa
hämmennyksen tunteita,
samalla painaen kovemmin
toisiamme vasten
jotta hellyys oppisi
oman lusikan muotonsa
kyntensä tuntua
ihonsa pintaa, miten
siihen saadaan uutta elämää
karheutta,
joka ratsastaa
hämäränsä alueet
tunnistaakseen itsensä
purkautuakseen harmaan koreografiansa herkkyyteen
vastaavasti kuin kauniit sanat
laskeutuvat tuoksuina ja tunnelmina tunteisiimme
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=Gwjfh9GWTFE
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut